maanantai 20. kesäkuuta 2016

Roman Schatz: Saksalainen rakastaja

 ”Teille ei sitten näytä kelpaavan mikään. Ette halua venäläistyä, ette ruotsalaistua, ette saksalais – ettekä amerikkalaistua, se on ihan ymmärrettävää. Mutta miksi suomettumisestakin pitää tuntea jatkuvasti puolivillaista häpeää!”
 En ole radio-ohjelmien ystävä, mutta yksi ohjelma saa minut tekemään jokaviikkoisen poikkeuksen: Roman Schatzin Maamme-kirja. Schatzin ura ei ole rajoittunut vain mainioon radio-ohjelmaan, vaan hän on sen lisäksi kirjoittanut nipun kirjoja, joten ohjelman vannoutuneena fanina päätin tutustua miehen kirjalliseen tuotantoon.
”Heitä on tällä hetkellä neljätoista. Kuin lestadiolaisperheen lapset he seisovat rivissä puhtaina, terveinä ja suihkunraikkaina. Jokainen on vähän eri tavalla vihreä kuin vierustoverinsa, jokainen seisoo itsenäisenä omassa valkoisessa muoviruukussaan, ja yhdessä he muodostavat pienen, mutta tiheän liikuteltavan viidakon, jossa voin tarpeen vaatiessa tuntea itseni trooppiseksi pedoksi.”
Roman Schatz on yksi kuuluisimpia maahanmuuttajiamme ja häntä pidetään Suomen ”virallisena” saksalaisena. Schatz on ehtinyt asumaan Suomessa jo neljännesvuosisadan. Tuossa ajassa hän on tutustunut Suomeen varsin perusteellisesti, mutta hän silti katsoo suomalaisuutta hiukan eri tavalla kuin ns. kantasuomalaiset. Kahden maan kansalaisena Schatzilla on näköala, joka tavalliselta suomalaiselta puuttuu. Saksalaisetkin ovat oivaltaneet Schatzin, hän on haluttu suomalaisuuden kommentoija entisessä kotimaassaan.

Siispä, saksalaisin silmin totuus Suomesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Saksalainen rakastaja on kokoelma eri lehdissä jo aiemmin ilmestyneitä kolumneja.  Niitä ei ole pituudella pilattu, mikä tekee niistä perin luettavia. Schatzin kirjaa lukiessa saa monesti naurahtaa, mutta myös nyökkäillä, että tällaisiahan me suomalaiset oikeasti olemme. Mies on oikeassa analysoidessaan muun muassa avioeroja, suomalaista hiljaisuutta, politiikkaa ja julkisuutta. Schatzin nerokkaat kolumnit eivät ole kovin syvällisiä eikä raskaita, mutta ne laittavat lukijansa miettimään suomalaisuuden syvintä olemusta.

Roman Schatzin kirja on yhtä oivaltava elämys kuin miehen radio-ohjelma. Tartu siis rohkeasti tähän kirjaan, mamusetä Schatzin pohdinnat tekevät hyvää kenelle tahansa arkiseen elämäänsä urautuneelle suomalaiselle. Sieltä urasta tekee välillä hyvää nousta vähän katselemaan ympärilleen ja laajentaa näkökulmia, ettei ura pääse syvenemään  niin syväksi, ettei sieltä näe muuta kuin seiniä. 
”Ja nyt, vain noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, Suomi on aivan erilainen maa kuin se, johon aikanaan muutin. Täällä paistaa nykyään aurinko, eurooppalaisia, aasialaisia ja venäläisiä turisteja vilisee joka paikassa. Suomen kaupungit muuttuvat kesän ajaksi suuriksi terassiravintoloiksi, televisiosta tulee länsimaisen tosi-tv- ja muun idioottiviihteen ehdotonta kermaa, Suomen ministereillä alkaa olla seksiin eikä Neuvostoliittoon liittyviä skandaaleja, hävittäjäkoneet ostetaan nykyään Yhdysvalloista ja panssarit taas Saksasta, ja uskomatonta mutta totta, Suomi on jopa voittanut Euroviisut.” 
Roman Schatz: Saksalainen rakastaja
Arktinen Banaani 2011. 202 s.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti