maanantai 30. huhtikuuta 2018

Jani Toivola: Kirja tytölleni


”Olin tietenkin siinä mielessä erikoisessa asemassa, että monet korkean proiilin poliittiset kysymykset, joihin osallistuin, olivat minulle työn rinnalla myös henkilökohtaisia kysymyksiä. Näitä olivat keskustelut seksuaalisesta suuntautumisesta, avioliitosta, rasismista tai siitä kenellä on oikeus olla perhe.”

Jani Toivola ei turhaan ole kansanedustaja. Hän on omien kokemustensa kautta monen eduskunnassa puhuttavan asian asiantuntija. Välähdyksiä niistä asioista, hänen omasta elämäsään Toivola on tarinoinut jälleen kansien väliin. Oikeastaan ”Kirja tytölleni” jatkaa siitä mihin ensimmäinen kirja jäi.

Toivolan tapa kertoa arjestaan pienen Aili-tytön yksinhuoltajana on hurmaava. Milloin matkataan pyörällä pitkin Helsinkiä, milloin Aili kiukuttelee ja koettelee isänsä hermoja ja milloin vieraillaan isomummon luona. Kirja puhuu kuitenkin vakavista asioista: vanhemmuudesta, yksinhuoltajuudesta, erilaisuudesta, sateenkaariperheistä, politiikan tekemisen kovasta arjesta sekä työuupumuksesta ja siitä selviämisestä.
”Hiljalleen vuosien varrella taito tehdä valintoja itseni kautta on kuitenkin kehittynyt. Isoja ja pieniä käännekohtia ja valinnan paikkoja on riittänyt jo kouluajoista alkaen. Tein tanssiesityksiä ja näytelmiä kiusaamisesta huolimatta. Pukeuduin kiiltonahkakenkiin ja neonhousuihin pilottitakkimerestä ja mopojen kärystä huolimatta. Matkustin Porvoosta Helsinkiin tanssitunneille. Pyrin teatterikorkeakouluun tai muutin unelmani perässä New Yorkiin opiskelemaan teatteria. Perustin vaateliikkeen tai lähdin politiikkaan. Tulin isäksi.”

Tähän kirjaan kannattaa tarttua, vaikkei politiikasta perustaisikaan tai olisi perhe/lapsi-ihminen. Ihan jo vain sen hienojen oivallisten takia. Kirja on tutun oloinen, tekstiltään samanlainen kuin edeltäjänsä, helppolukuinen ja selkeä. Toivola osaa näppärästi kirjoittaa elämästään avoimesti, mutta kuitenkin yksityisyytensä säilyttäen. Toivolan ja Aili-tyttären arki on kuvattu lämpimän värikkäästi eikä sitä minua niin kiinnostavaa eduskuntaa jätetä väliin tässäkään kirjassa. Avoimella päättäväisyydellä päästään pitkälle ja särjetään kuplia sirpaleiksi. Hyvä niin.
”Rauha on kivun keskeltä löytyvä muistutus kauneimmasta osastani, siitä joka on kulkenut läpi kaiken aina tähän hetkeen asti. Se on se osa minussa, joka ei ole lakannut toivomasta, uskomasta ja luottamasta. Sen johdattelemana olen löytänyt tieni tähänkin asti. Rauha tuo luottamuksen siihen, että kelpaan ja riitän. ”

Jani Toivola: Kirja tytölleni. WSOY. 2018. 221s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti