”Aika monella on harha, että me ollaan lakimies, lääkäri ja oikeusaputoimisto, ja kun me soitetaan yksi puhelinsoitto, niin alkaa asiat järjestyä. Se ei tietenkään mene näin.”
Politiikasta voi kirjoittaa kuivasti tai mielenkiintoisen
jouhevasti. Tämä kirja on jälkimmäistä sarjaa. Tässä kirjassa kuuluu ihmisen
ääni työstä, jossa harvoin kukaan kuuntelee ääntä asian takana.
Kuka oikeastaan haluaa yhden maamme huonoimmin
arvostetun ammatin, jossa olet koko ajan vaarassa joutua minimalistisen pienestä
rikkeestä juorulehtien lööppeihin ja hurjimmillaan jopa potkujen kera
työttömäksi? Kuka haluaa olla jakamassa
vain lämpimiä sanoja tehden taloudellisia leikkauksia? Tai kuka haluaa olla töissä niin, ettei juuri
ehdi nähdä perhettään? Elämässä voisi päästä paljon helpommallakin.
Kirja etsii vastauksia näihin ja moneen muuhun
politiikan arkeen liittyvään kysymykseen. Blåfield ja Räty ovat haastatelleet
kirjaa varten lukuisia poliitikkoja ja vaikuttajia. Ääneen pääsevät tavalliset
kansanedustajat ja Arkadianmäen ulkopuoliset vaikuttajat. Sanansa pääsevät
sanomaan muun muassa presidentti Tarja Halonen, ex. pääministeri Matti Vanhanen,
kahteen kertaan eduskunnan jättänyt Osmo Soininvaara, yritysmaailmasta eduskuntaan
tullut Sampsa Kataja ja nykyinen työ – ja oikeusministeri Jari Lindström. Puolueiden
ulkopuolella politikoivat Jasper Pääkkönen ja Paleface kertovat, miksi eivät lähde vaaleihin. Kirjassa osoitetaan, ettei kaikista
vaikuttajista tule poliitikkoja, vaan osa heistä häärää kulisseissa. Sillä,
joka kirjoittaa puheen ensimmäisen version, on yllättävän paljon sanavaltaa.
Kirja on kurkistus siihen työhön, joka meille näyttäytyy
Suuressa Salissa käytyinä väittelyinä ja uutisissa kerrottuina leikkauslistoina.
Nurinaa saa yksityisyyden puute,
tavallisen elämän katoaminen ja pieni palkka. Suuren osan
pohdinnasta kirjassa haukkaa myös poliitikkojen ja median suhteen pohtiminen. Kirja ei silottele
kansanedustajan arkea eikä peittele sen huonoja puolia. Blåfieldin ja Rädyn
haastattelemat ihmiset eivät halua näyttää työstään vain sen huonoja puolia.
”Jostain syystä poliitikolta edellytetään enkelimäistä käytöstä yksityiselämässä. Jotta pystyt säätämään jotain lakeja, sun pitäisi olla hyvyyden perikuva. ”
Kuka hullu haluaa poliitikoksi?-kirja kannattaa
lukaista, jos harkitsee poliittista uraa. Se avaa uudella tavalla politiikkaa myös
poliittiselle penkkiurheilijalle tai yhteiskunnan toiminnasta kiinnostuneelle.
Raflaavaan otsikkoon kirja ei anna suoria vastauksia
vaan enemminkin jättää kysymyksiä ilmaan. Kirjan luettuani en pidä poliitikkoja
yhtään sen hullumpina kuin ennen, vaan sitkeinä puurtajina. Politiikka vaatii
kovanahkaisuutta, pitkää pinnaa ja valtavaa sisäistä paloa työhön, jota niin
harvat arvostavat, mutta jota ilman tämä yhteiskunta ei pyöri.
”Valtiomieheksi nousevat vain harvat, ja heitäkin kehutan vasta nekrologeissa.”
Ville
Blåfield ja Reetta Räty:
Kuka hullu haluaa poliitikoksi?, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2015, 245
s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti