Markku Hattula & Abdirahim Hussein: Minä Husu, suomalialainen - Abdirahim Husseinin tarina

”Kun ihminen on jo kertaalleen joutunut pakenemaan henkensä edestä, hän toivoo vain ja ainoastaan, että saisi jatkossa elää rauhassa ja pelkäämättä.”

Somaliasta lähtöisin oleva Abdirahim ”Husu” Hussein saapui Suomeen 15-vuotiaana vuonna 1994. Kaikki omaiset olivät jääneet taakse Afrikkaan. Ensimmäinen yö Suomessa meni putkassa ja sieltä matka kulki vastaanottokeskukseen. Husu oli oppivelvollisuusikäinen, ei muuta kuin kielikurssille ja puolen vuoden päästä peruskouluun, sieltä ammattikouluun ja työelämään. Laivasiivoojasta hoitajaksi, rakennuksille, radiotoimittajaksi, tulkiksi ja konsultiksi. Välillä piti laittaa skinejäkin järjestykseen, politikoida ja hoitaa myöhemmin perässä tulleen perheen asioita. Husun vauhdikasta tarinaa seuratessa hitaampia alkaa hengästyttää.

Nyt Husu on perheellinen helsinkiläismies ja Suomen kansalainen. Hän on löytänyt oman paikkansa Suomessa ja on ylpeästi suomalialainen, kansallisuudeltaan suomalainen ja etnisyydeltään somalialainen. Vieraillessaan vanhoilla kotikulmilla Afrikassa vaalitarkkailijana hän koki jo erilaisuutta vanhaan kotimaahansa. Aktiivinen Husu on häärinyt järjestökentässä ja politiikassa, hän on ehtinyt vaikuttaa Keskustan riveissä, mutta sittemmin siirtyi SDP:n joukkoihin. Arkadianmäelle on pyritty, vielä ei suuren salin ovet auenneet, mutta uskoisin, että yrittänyttä ei laiteta.

”Silloin ajattelin mielessäni, että mitä hittoa. Nuori Afrikasta tänne tullut pakolainen ehdottaa asioita, joita Suomen pääministeri alkaa toteuttaa. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että minäkin voisin todella vaikuttaa tässä demokraattisessa maassa asioihin. Se oli minusta ihmeellistä ja samalla hyvin kannustavaa.”

Abdirahim Husseinin matka Somaliasta Suomen kansalaiseksi on selviytymistarina vailla vertaa. Husu katsoo uuden kotimaansa elämää pirteästi hiukan eri kulmasta kuin me kantasuomalaiset. Hän heittää ilmaan hyviä ajatuksia muun muassa siitä mikä täällä oikeasti mättää, kuten nyt vaikka vanhustenhoidossa tai kotouttamisessa. Hän muistuttaa, että ennakkoluulot murtuvat hitaasti. Vaikka kieltä jo osaisi, työn löytäminen ei ole helppoa ja muutenkin yhteiskuntamme sääntöjen mukaisesti elämistä ei ota hetkessä haltuun. Oman elämänsä kautta Husu käsittelee kirjassa suomalaista rasismia, islamofobiaa, islamia Suomessa ja somaliyhteisön sisäisiä kipukohtia, kuten tyttöjen ympärileikkausta ja moniavioisuutta. Moniavioisuudesta hänellä on kokemusta, mutta miten- lukekaa itse.

Tämä oli oikein avartava kirja, ainakin se perehdytti arkipäivän islamiin ja miten tämän vähemmistöuskonnon edustaja luovii omia tapojaan noudattaen suomalaisessa arjessa. Kirja toimii varmasti kannustavana vertaistukena maahanmuuttajataustaisille lukijoille, koska teos saattaa antaa hyviä käytännön vinkkejä Suomessa pärjäämisestä. Meille muille se avaa uusia näkökulmia maahanmuuttajan kohtaamiin haasteisiin ja tarjoaa lukijalle paljon ajateltavaa. Tieto on paras keino antaa kyytiä ennakkoluuloille ja stereotyyppiselle ajattelulle.

”Maahanmuuttajataustaisen ihmisen on vaikea päästä yksilötasolla tekemisiin kantasuomalaisten kanssa, mutta järjestöjen kautta kaikki on mahdollista. Sieltä löytyvät ihmiset, joilla on sama päämäärä. Ajetaan yhdessä tiettyjä asioita ja toimitaan niiden puolesta. Silloin vähitellen häviävät rajat eri ihmisryhmien väliltä. Kun löytyy yhteinen tavoite, myös eri järjestöt luonnollisesti lähentyvät toisian, yhdistävät voimansa. Järjestöjen kautta ihmiset tutustuvat toisiinsa.”

Markku Hattula & Abdirahim Hussein: Minä Husu, suomalialainen - Abdirahim Husseinin tarina. Minerva-kustannus. 2017. 260s.