”Ellen jäi seisomaan paikalleen. Hän katsoi minua vakavissaan.
”Tiedäkö mitä veli Jonsson sanoi minulle?” hän kysyi. ”Jos tervehdit huoraan olet kohta itsekin huora. Olenko minä nyt sinusta huora?””
Jossakin netin uumenissa törmäsin
juttuun uskontoa käsittelevästä romaanista. Jes. Näitä olen
kaipaillut. Varasin kirjan kirjastosta sen kummennin sitä
katsastamatta. Jonkin aikaa jouduin sitä odottamaan, aika moni
muukin halusi lukea Kallandin esikoisen.
Ben Kallandin esikoisromaanin
päähenkilö ja kertoja on suomenruotsalainen Markus Douglas,
jehovan todistajiin kuuluvan perheen poika. Markuksen lisäksi
perheeseen kuuluu kolme siskoa, yksi heistä on lahjakas viulisti, ja
vanhemmat. Kesät kuluvat mökillä meren rannalla, talossa, johon
liittyy perheessä vaiettu täti ja talvet Helsingissä. Seurakunnan
opit määräävät elämässä paljon, mutta miehenä Markuksella on
moni ovi avoimempana kuin siskoilleen. Lopulta Markus löytää
itsensä korkealta Jehovien kansainvälisestä hierarkiasta
Brooklynistä. Juuri ennen uran kannalta ratkaisevaa äänestystä
Markus saa tietää kaksi asiaa: hänen siskonsa on kuollut ja
hänellä on tytär.
Kirjan luvut vuorottelevat Markuksen
lapsuuden ja nykyisyyden välillä. Kalland ei lyö heti kaikkia
kortteja pöytään, vaan kuorii Markuksen tarinaa kerros
kerrokselta. Markuksen ja hänen perheensä sekä ystäviensä
tarinan lomassa Kalland avaa Jehovan todistajien maailmaa,
seurakuntaelämää, organisaatiota ylintä johota myöden sekä
tiukkaakin tiukan opin vaikutusta tavallisten ihmisten arkeen.
Sääntöjä tulee noudattaa piiruntarkasti, koska noudattamatta
jättämisellä on hurjat seuraukset. Rangaistukset ovat hurjia, ja
tämän saa Markus tuta.
Jehovalaisuus ei kirjassa kuitenkaan
pompi lukijan silmille, eikä rankalla opilla mässäillä tai sitä
kauhistella, se esitellään osana Markuksen ja tämän perheen
elämää. Alussa saa vähän aikaa jopa odotella ensimmäistä
viittausta aiheseen. Uskoisin, että jehovalaisuuden jutut aukeavat
myös ei-niin-asiaan-perehtyneelle lukijalle hyvin. Aihe on tärkeä,
puhutteleva ja jotenkin vähän karmaisevakin. Parasta kirjassa on
kuitenkin se, että tarina säilyttää mielenkiintonsa loppuun asti.
Ja vaikka ei olisikan kiinnostunut jehovalaisuudesta tai uskonnoista
ylipäätään, kirja on lukemisen arvoinen. Taitava ensiteos.
””En halua riidellä kanssasi. Olet suvun ainoa, joka edes puhuu kanssani, en halua menettää sinuakin. Meillä on niin vähän aikaa, sitä tarkoitin. Meidän pitää kohdella aikaa kuin rahaa.””
Ben Kalland: Vien sinut kotiin. Atena
2017. 284 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti