””Minä en en nouse tuohon autoon! Päästä irti!” huusin hänelle.
”Voi kuule, kyllä sinä nouset”, arabimies sanoi ja tyrkki minua tylysti kiväärinperällä kohti linja-autoa. Huidoin villinä ympärilleni. Silloin mies suuttui.
”Senkin pikkuelukka”, hän tuhahti. ”Kyllä sinusta vielä niskoittelu kitketään.””
Isis ja turvapaikanhakijat. Kaksi
sanaa, jotka herättävät paljon tunteita. Moni hyväksyy Eurooppaan
turvaa etsimään lähteneet ihmiset, mutta vastustajia, niistäkään
ei ole pulaa. Kun näin Farida Khalafista kertovan kirjan
kirjastossa, ajattelin, että ehkäpä tämä kirja antaisi yhden
äänen sille miksi niin moni lähtee etsimään turvallisempaa
elämää täältä.
Kirjan alussa eletään vuotta 2014.
Farida on aivan tavallinen 17-vuotias nuori, joka haaveilee
matematiikan opiskelusta, lukee muotilehtiä ja auttaa äitiään
kotitöissä. Hän asuu perheensä kanssa Irakissa Kochon
jesidikylässä. Elämä on ihanaa ja huoletonta, mutta uutisista
alkaa tulvia elämää synkentäviä pilviä.
Isisin terroristit saivat valloitettua paikkakunnan toisensa jälkeen ja lopulta he olivat Faridan kotikylässä. Faridan elämässä muuttui sinä päivänä kaikki, kun Isis tunkeutui hänen paratiisiinsa. Isis-taistelijat teloittivat kylän miehet ja sieppaa naiset ja lapset.
Alkoi Faridan pahin painajainen. Hän joutui eroon perheestään ja lopulta päätyi orjamarkkinoille Syyriaan. Farida myytiin muiden tyttöjen tavoin Isis-taistelijan seksiorjaksi, vain siksi, että hän tunnustaa toista uskoa kuin islamia. Farida joutui kokemaan väkivaltaa, raiskauksia, pelkoa ja mitätöintiä jatkuvasti. Hänet myytiin moneen kertaan uudelle miehelle ja joutui muuttamaan uusiin, yleensä pahempiin olosuhteisiin. Farida yritti itsemurhaa monta kertaa ja kertaalleen hänet pahoinpideltiin miltei kuoliaaksi.
Mutta matkalle sattui myös vähän
vähemmän raakalaismaisia Isis-taistelijoita. Farida sai kaikesta
huolimatta hoitoa ja lopulta onnistui muiden tyttöjen kanssa
pakenemaan leiristä omiensa luo, mutta siellä ei mikään enää
ole ennallaan.
Kirja on varsinainen jännitysnäytelmä
ja pitää lukijansa hyvin tehokkaasti otteessaan. Vaikka kirjan
takakansi paljastaakin onnellisen lopun, onnellisen alun ja
onnellisen lopun väliin mahtuu valtavan riipaiseva jännitysnäytelmä,
joka on valitettavasti tositarina. Kirjan lopussa paljastuu ketkä
Faridan perheestä säilyi hengissä ja millaisen vastaanototn
seksiorjat saivat omassa yhteisössään. Jesidien keskuudessa kun
raiskattu nainen oli pilattu loppuiäkseen.
Farida Khalaf on rohkea nainen. Hän on tehnyt todellisen urotyön kertoessaan millaisessa todellisuudessa Isis on muunuskoisia pidellyt ja millaisen häpeän leiman raiskatut tytöt saivat omiltaa selviydyttyään elossa. Kirja sisältää väkivaltaa ja raakuuksia, mutta niillä ei millään lailla mässäillä eikä niitä hehkuteta liikaa, ne kerrotaan tapahtuneina tosiasioina. Faridalle ja hänen kohtalotovereilleen todella toivon, että he saavat Euroopassa kaiken sen hyvän, jota me vain suinkin voimme antaa. Ja niin, kenelle suosittelen kirjaa? Erityisesti heille, joiden mielestä Faridan kaltaisten ei pitäisi tulla tänne.
”Myyty. Kesti hetken ennen kuin tajusin, mitä oli tapahtunut. Minut oli luovutettu omistajalta toiselle kuin nauta karjamarkkinoilla. Miehet, jotka olivat siepanneet minut ja pitäneet minua vankinaan, olivat myyneet minut. He olivat käärineet rahaa sillä, että luovuttivat minut toisillemiehille, jotka nyt saivat tehdä minulle, mitä mielivät.”
Farida Khalaf ja Andrea C. Hoffmann: Olin Isisin vanki. Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet.
Minerva Kustannus Oy 2016, 224 s.
