"Isä teki minusta valkoisen Suomen tyttären. Eversti natsin. En häpeä kumpaakaan.”
Everstinna komeili talvella monen
kirjalistan kärjessä ja koska yritän lukea mahdollisimman paljon
kotimaista kirjallisuutta, varasin kirjan. Olin aiemmin lukenut
Liksomilta Hytti nro.6 eikä se kolahtanut. Odotukset olivat silti
korkealla.
Alusta lähtien huomasin, että
Everstinna on hyvin erilainen kirja kuin edeltäjänsä. Everstinna
on kertomus naisesta, joka kasvaa kahtia jakautuneen kansan aikana
oppien ihannoimaan kansallismielisyyttä ja vihaamaan eri tavalla
ajattelevia. Lapsuudessa tapahtuneen asian takia Everstinnan elämä
menee moni tavoin vinoon. Hänen elämäänsä mahtuu Lapin
kauneutta, valtavaa loistoa natsijohtajien juhlissa, mutta myös
suuria varjoja, valtaa ja vaaroja. On kolme avioliittoa, ensimmäinen
kotoa poispääsyn takia, toisen aamenen jälkeen kaikki muuttuu
radikaalisti ja kolmas kääntää taas vallan päälaelleen.
Näissä mietteissä Everstinna pohtii
elämäänsä yhden yön verran lukuunottamatta kirjan alku- ja
loppulukuja. Kirja on kirjoitettu meänkielellä, eli
Torniojokilaaksossa puhuttavalla suomen kieltä kovin muistuttavalla
kielellä. Parin sivun jälkeen kieleen tottuu enkä voisi enää
kuvitellakaan, että tätä kirjaa olisi muulla kielellä
kirjoitettu!
”Kosto oli ajan henki ja sille ajjethiin nimi, kansalisuusaate. Sen varhaan sotatoimet rakenethiiin. Ruotti jelpasi Kolmatta Valtakuntaa toimittamalla sinne rahhaa, malmia ja kuulalaakereita. Kaikkia näit' Vyyreri tartti sotatateolisuuen pyörittämiseen. Himmleri oli pötkähtänny Roaniamele ja ilmottannu Tiitelille, ett' h'n haluaa saunoa oikeassa savusaunassa. Iiteli sitte käänty häissään Everstin puohlen, että voisko Himmleri tulla teile ko teilä saa Lapin läänin parhaat löylyt.”
Tällaista kirjaa ei parane ohittaa. Onneksi en ohittanut.
”Mie sain omale persoonalle klooriaa ja se riitti. Kirjallisesta arvostuksesta en perustannu. Yritin matkia Mailaa ja järjestin tässä sinisessä pirtissä pitoja, mutta laihaksi se meno jäi. Lappilaiset ei ossaa juhlia. Ruoka hotkithaan ja juomat ryystethään kauhealla hopula, sitte lähethään pois.”
Rosa Liksom: Everstinna. Like 2017. 195
s.