”Pidätkö sinä löytöretkeilystä?” Bruno kysyi tuokion kuluttua.”En ole oikeastaan tehnyt sellaista”, Shmuel myönsi.
”Minusta tulee löytöretkeilijä kun kasvan isoksi”, Bruno sanoi ja nyökytteli päätään nopeasti.”
Vuosia sitten tartuin hyvin puhuttelevaan kirjaan ja tarina teki silloin suuren vaikutuksen. Äänikirjoihin hurahtaneena etsin raidalliseen pyjamaan pukeutuneen pojan tarinan ja aloin kuuntelemaan.
Bruno, 9v, on poika Berliinistä. Eräänä päivänä kun hän tulee koulusta, Bruno löytää kotiapulaisen pakkaamassa hänen tavaroitaan, myös niitä ehdottoman salaisia. Brunon perheeseen kuuluu myös isä, äiti ja sisko Gretel, "Toivoton Tapaus”.
Tavaroiden pakkaamisen syyksi selviää muutto itään. Isä on saanut työtä sieltä. Muutamaa viikkoa aikaisemmin Hilleri eli Hitler oli käynyt heillä kotona vaaleahiuksisen naisen kanssa. Jospa muutolla on jotakin tekemistä sen kanssa, Bruno pohtii.
Bruno ei halua muuttaa ja jättää isovanhempiaan sekä kolmea parasta kaveriaan Berliiniin. Mutta kuten arvata saattaa, Brunolta ei kysytä ja perhe muuttaa Puolaan maaseudulle ”Aus-vitsiin". Brunon mielestä uudessa kodissa ei ole mitään kivaa: talo ei ole niin kiva kuin Berliinissä, ei ole katuja, ei ystäviä - ei oikeastaan mitään.
Paitsi puutarha ja pihan vieressä oleva piikkilanka-aita. Bruno huomaa pian aidan takana ruohottoman alueen. Sieltä näkyy likaisia ja laihoja ihmisiä raidallisissa pyjamissa. Keitä he oikein ovat ja mitä he siellä tekevät niin huonossa kunnossa?
”Bruno oli lukenut tarpeeksi kirjoja löytöretkeilijöistä tietääkseen, ettei koskaan voinut tietää etukäteen mitä löytäisi. Useinmiten he törmäsivät johonkin kiinnostavaan, joka vain kökötti paikoillaan kaikessa rauhassa ja odotti tulevansa löydetyksi.”
Yhtenä päivänä Bruno lähtee löytöretkelle ympäristöön ja löytää aidan toiselta puolelta pojan: Shmuelin, jolla sattuu olemaan täysin sama syntymäpäivä kuin Brunolla.
Bruno ja Shmuel ystävystyvät ja tapaavat toisiaan kahden maailman erottava aita heidän välissään. Bruno tietää, että hänen isänsä on korkea upseeri, mutta ei sitä miten hän liittyy pyjamapukuisten ihmisten kohtaloon. Bruno pihistää kotoaan ruokaa ja herkkuja ja vie niitä uudelle, joskin laihalle, ystävälleen. Yhdessä pojat juttelevat kodeistaan, joista heidät on pakolla tuotu tähän kummalliseen paikkaan ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Shmuel on vaitonaisempi elämästään omalla puolellaan aitaa.
Korkea-arvoisen upseerin kodissa pyörii monenlaista väkeä. On Pavel, entinen lääkäri, joka auttaa keinusta tippunutta Brunoa. Ja luutnantti Kotler, isän palvelija, jota Bruno inhoaa, mutta ”toivoton tapaus” ei. Kerran yllättäen Brunon kotoa löytyy myös Shmuelkin, mutta se vierailu ei mene kovin hyvin.
Eräänä päivänä poikien taas tavatessa aidalla Shmuel kertoo Isin kadonneen. Bruno haluaa auttaa ystäväänsä ja pojat ryhtyvät miettimään miten hän pääsisi Shmuelin puolelle aitaa. Nokkelia kun ovat, pojat keksivät keinon ja pian Bruno on aidan toisella puolella raidallisessa pyjamassa. Kukaan ei tajua pojan olevan leirin johtajan poika, vaan Shmuelin Isiä etsiessä Bruno päätyy paikkaan, jota ei oltu hänen kaltaisilleen rakennettu.
Kirja on ajatuksia herättävä, riipaisevakin. Se on tarina pienen pojan yksinäisyydestä, rajat ylittävästä ystävyydestä ja siitä, miten lapsi on nähnyt sodan. Tarina on myös mielenkiintoinen näkökulma holokaustiin, vieläpä onnistunut sellainen. Kielellisesti siinä ei kikkailla, kyse on kuitenkin nuorten kirjasta, joskin hyvästä sellaisesta.
Nyt kun kuuntelin teoksen äänikirjana, kirja oli aivan yhtä puhutteleva kuin silloin vuosia sitten lukemani kirja. Elokuvakin kirjan pohjalta on tehty, kannattaa katsoa sekin.
”Hän oli ajatellut, että ehkä leirin keskellä olisi kauppa ja kenties pieni kahvila, jollaisia oli Berliinissä; hän oli pohtinut, olisiko siellä hedelmä -ja vihanneskoju.
Mutta nyt osoittautui, ettei siellä ollut noita asioita, jotka hän oli kuvitellut mielessään.
Ei ollut aikuisia keinutuoleissa verannoilla.
Eivätkä lapset pelanneet pelejä joukkueissa.”
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa. Bazar-kustannus. Äänikirja: 2019. 5t53min. Lukija: Ville-Veikko Niemelä. Tekstinäytteet e-kirjasta.
