"Hermanni poreutui noitumaan, että veisata jollottamalla ei leipä levenisi. Laulunääni rinnastui Hermannilla joutavien kirjoitusten tuhertamiseen. Miehisellä miehelä ei ollut kummallekaan taidolle kipenettäkään käyttöä.”
Kalle Päätalo ei ole suomalaisille
vieras. Hän on vuosikymmenten saatossa hurmannut omalla suoralla
tavallaan usean vuosikymmenen aikana lukemattoman määrän lukijoita
– ja dramatisointien kautta katselijoita, myös minut. Päätalon
tarina on pitänyt otteessaan jo pitkään, mutta mikä kaikki on on
kirjailijan luovuutta ja mikä totta? Miten hänestä oikein tuli
koko kansan rakastama kirjailija? Yksi hänen faneistaan, Ritva
Ylönen, on jättänyt fanittamisen taka-alalle ja kirjoittanut
Päätalosta mittavan opuksen. Itseasiassa Ylönen on tällä
hetkellä Suomen ainoa Päätalosta väitellyt tohtori.
Kirjailija Kalle Päätalo syntyi ja
kasvoi Taivalkoskella Jokijärven kylässä. Lapsuus ei ollut
helpoimmasta päästä, koska isä-Herkko kärsi mielisairaudesta ja
Kallen piti vanhimpana poikana lähteä tienaamaan jo nuoresta
tukkisavotoille. Kalle oli isänsä kaltainen kova työmies, mutta
hänellä oli unelma: kirjoittaa. Kallella oli isältään salaa
hankittu kirjakin: Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi. Sellaiseksi
hän aikoi. Päätalo harjoitteli kirjoittamista milloin missäkin ja
lähetti ennen pitkään tarinoitaan eri lehtiin ja kilpailuihin.
Nuoren miehen suunnitelmiin tuli väliin sota, joka irroitti hänet
lapsuudenkodistaan ja lopulta Kalle päätyi Tampereelle. Päätalo
ei jättänyt haavettaan, vaikka hän ahersi rakennustyömailla ja
opiskeli eteenpäin. Hänestä tulee ajan mittaan kysytty
rakennusmmestari, mutta polte kirjoittamiseen jatkui ja lopulta siitä
tulee kokopäivätyö.
Kun kirjoja alkoi ilmestyä, sellainen
ilmestyi joka vuosi. Uuden kirjan kirjoittaminen oli kovaa työtä,
kirjat kun eivät ole mitään ohuita. Mutta eipä ollut kirjailija
laiskakaan: Kirvesties yläkerrassa työpäivä alkoi kahdeksan
maissa aamulla ja päivä jatkui iltaan, työn keskeytti vain lounas,
päiväunet ja kahvi aina samaan aikaan. Uutta tekstiä syntyi joka
päivä oli arki tai pyhä. Kova työtahti ja elämä vaati pidemmän
päälle veronsa, Päätalo kärsi elämänsä aikana monista
sairauksista eikä yksityiselämäkään aina ihan putkeen mennyt.
”Kirjailijakutsumus poltti sisimmässä. Kalleen iski pelko, että rakennustyömaiden kovuus ja teknisyys tappaisivat hänen sisältään kirjoittamisessa tarvittavan herkkyyden ja luovuuden kipinän – että ´vielä minä näytän´-eetos kohdistuisi ja löytäisi tyydytyksensä rakentamisen esimiestehtävissä ja sen tuomassa taloudellisessa turvallisuudessa.”
Kalle Päätalo – Kirjailijan elämä
on mielenkiintoinen kurkistus Pätalon elämään, jos sen haluaa
lukea yhden kirjan tiiviissä paketissa. Kirja kattaa Päätalon
elämäntarinan ja uran eri näkökulmista. Ylönen ei takerru
traagiseen lapsuuteen tai esimerkiksi Pätalon naisseikkailuihin,
vaan tarina kulkee sujuvasti eteenpäin niputtaen aiheen luvun alle.
Ilahduttavaa kirjassa erityisesti on se, että Ylönen käyttää
päätalomaista kieltä: Ylönen on tähän kirjaan ominut
päätalomaisia ilmaisuja ja sanoja selittäen murreilmaisuja auki
lukijalle. Kuriositeettina Ylönen paljastaa miten Päätalo on
tehnyt peitenimet kirjoihinsa.
Päätalon elämä on tarina siitä
miten vaatimattomista oloista voi ponnistaa. Kovaa on ollut taival,
mutta kaiken kovuuden Päätalo on kääntänyt elämässään
voitoksi pitäen päämäärän mielessä. Tämä kirja on ”mölläri”
siitä, miten aiottiin kirjailijaksi ja mitä sitten tapahtui.
Innostava tarina siitä miten ei ikinä tule antaa periksi omista
unelmistaan.
”Lukijakirjeiden mukaan Päätalo on koko kansan terapeutti ja paranta, toivon antaja, mielen apteekki. Hän on historian kirjoittaja, todenpuhuja, kielen uudistaja, koko kansan keskusmuisti ja elämäntaidon opettaja. Hän viihdyttää, naurattaa, itkettää, tuo nautintoa – on inhimillisten tunteiden tulkki. Hän on väkivahva, heikko, ujo, arka ja vaatimaton, mutta juuri siksi karismaattinen. Salarakaskin. Hän on koti-ikävän ja suomalaisten arvojen ruummillistuma. Hän on huumetta ja lääkettä. Samanaikaisesti. Hänen itsetuntonsa on sekä matala että korkea. Hän on lukijoiden kaikuluotain – koti, uskonto ja isänmaa. Ruoppaaja, joka kourii lukijoidensa muistin syövereistä viimeisetkin pohjamudat. Vapauttaja. Vapahtaja. Työn sankari. Kirjailijoista kirjailijoin.”
Ritva Ylönen: Kalle Päätalo -Kirjailijan elämä. SKS, 2017. 490s