”Bujoilun salaisuus on siinä, että se ei vie aikaa, vaan vapauttaa ja luo sitä. ”
Alkuvuodesta törmäsin varsin
mielenkiintoiseen ilmiöön: bullet journaliin. Maailmalla
supersuosion saanut bullet journal eli tuttavallisemmin bujo oli
juuri rantautunut Suomeen ja paikalliseen kirjakauppaan oli
ilmaantunut ensimmäiset pisteelliset (dot grid) muistikirjat. Olen
kalenteri-ihminen, joka tykkää tehdä kaikenlaisia asioita itse.
Siispä, olihan se itse kokeiltava. Ja havaitsin vallan hyväksi.
Tuolloin ei suomeksi ollut vielä paljon vinkkejä ja juttuja.
Loppukesästä jo monta kuukautta bujoilleena törmäsin ensimäiseen
suomenkieliseen opaskirjaan aiheesta.
Juristi ja hyvinvointivalmentaja Miia
Pölläsen kirja on osunut bujoilun kulta-aikaan ja johdattaa
lukijansa bullet journal-ilmiön pariin. Ilmiö on voinut varsin
hyvin koko vuoden, muistikirjojen kirjo on kasvanut ja sosiaalisen
median suomenkieliset bujo-ryhmät ovat kasvattaneet suosiotaan,
puhumattakaan maailmanlaajuisesti: internetin ihmeellisessä
maailmassa riittää video jos toinenkin katsottavaksi. Bullet
journal on käsittämättömän suosittu ympäri maailman.
Mistä sitten on kyse? Bullet Journal
on yhdysvaltalaisen Ryder Carrollin kehittämä analoginen
”vastaisku” digitaaliselle ajalle tehtävien, muistiinpanojen ja
menojen merkitsemistä varten käyttäen erilaisia listausmenetelmiä
eli bullet journal on itse tehty päiväkirja, päivyri, kalenteri,
seurantaväline, joka voi sisältää erilaisia listoja,
muistiinpanosivuja, erilaisia mittareita, luonnoksia... ihan mitä
haluat! Se on oikeastaan harrastus eikä vain ainoastaan oman
elämän järjestämistä. Homma on oikeasti todella toimiva ja
minun arjessani voittaa mm. telkkarin ihan kevyesti.
Bujoilun voi aloittaa koska vain eikä
siihen tarvita kuin kynä ja vihko. Harvalla meistä bujoiluun
hurahtaneista homma pysyy lapasessa, pian bujoilun lomassa kotiin
ilmestyy siihen tarkoitettuja laadukkaita muistikirjoja, kyniä
ulkomailta (koska kotimaan valikoimat ovat aika suppeat),
washiteippejä ja tarroja. (Bujoilu toi minulle mukanaan myös yhden
uuden harrastuksen: sivellintusseilla tekstaamisen. Bujoa tehdään
”käsityönä”, joten koristellinen käsiala tuo lisää
mahdollisuuksia koristeluun. Postauksen lopussa on suosikkini
bujoiluun liittyvistä sivuista.
”Bujoilun voima”-kirja tarjoaa
tähän kaikkeen vallan mittavat vinkit sekä hieman ideologiaa
bujoilun takaa. Opas kertoo selkeästi ja havainnollisesti bujoilun
perusteet ja opastaa käyttämään bujoa tavoitteellisesti. Homma
kannattaa aloittaa yksinkertaisesti ja helposti ja keskittyä
perusasioihin. Tee niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Bujoilu
parantaa itsetuntemusta ja vähentää stressiä, koska turhaa ja
tarpeetonta pois tiputtamlla pystyy paremmin keskittymään
olennaiseen ja elämästä löytyy tilaa uusille jutuille.
Pieni varoituksen sama: vaikka bujoa on
helppo tehdä vaikkapa kahvilassa ja työmatkalla junassa, kannattaa
pitää varansa. Bujoa ei tehdä muita ihmisiä varten. Se sisältää
henkilökohtaisia asioita ja tietoja, sitä kannattaa varjella ja
pitää huolta siitä, ettei se pääse vääriin käsiin.
Bujoilukirja on ihan mielenkiintoinen, mutta minun kaltaiselle pitkään bullet journal-juttuja tehneelle kirja ei anna ihan hurjasti uusia ideoita. Bujoilun ensi askeleita ottavalle kirja sen sijaan on vallan paikallaan, mutta sitä ei pidä orjallisesti. Bujon ajatushan on se, että se on tekijänsä näköinen. Bujoilukonkareiden ei kuitenkaan kannata jättää kirjaa lukematta, aina voi oppia jotakin uutta ja katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.
Bujoilukirja on ihan mielenkiintoinen, mutta minun kaltaiselle pitkään bullet journal-juttuja tehneelle kirja ei anna ihan hurjasti uusia ideoita. Bujoilun ensi askeleita ottavalle kirja sen sijaan on vallan paikallaan, mutta sitä ei pidä orjallisesti. Bujon ajatushan on se, että se on tekijänsä näköinen. Bujoilukonkareiden ei kuitenkaan kannata jättää kirjaa lukematta, aina voi oppia jotakin uutta ja katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.
”Lukuisat bujon välineet tuovat näkyviin tavallisesti piiloon jäävää tietoa.”
Miia Pöllänen: Bujoilun voima. WSOY.
2017. 174s.