”Taivaanrannassa kajastava auringonnousu merkitsee Downton Abbeyssä uuden vuoden alkua. Kukkulalla seisovan talon alapuolella avautuva laakso on vielä hämärän peitossa, kun palvelijat heräilevät jääkylmissä ullakkohuoneissaan ja kömpivät hiljalleen vuoteistaan.Lady Mary liikahtelee peittonsa alla. Hän herää vasta kun sisäkkö on käynyt sytyttämässä tulen hänen makuuhuoneensa takkaan. Edellisenä iltana jaarlin vanhin tytär on nauttinut juhlaillallisen ja lasin tai pari samppanjaa ennen poistumistaan yläkertaan uuden vuoden 1924 toivotusten saattelemina. Tuleva vuosi tuonee hänelle mukanaan toivoa ja tarmoa.”
On yksi asia, jota en voi kertakaikkiaan vastustaa. Se on kunnon epookkidraama. Downton Abbey vei sydämeni heti kun siihen törmäsin jossakin kolmannen ja neljännen kauden tienoilla. Sittemmin sarja on tullut katsottua moneen kertaan läpi kyllästymättä. Historiaa, detaljeja ja faktoja rakastavana olen lukenut paljon sarjaan liittyviä juttuja ja katsellut tuntikausia sarjaan liittyviä dokumentteja ja haastatteluja. Noita faktoja, niin sarjaan kuin sarjassa käsiteltävään aikaan yleisestikin, löytää tästä lordi Julian Fellowesin sukulaisen Jessica Fellowesin kirjoittamasta kirjasta.
Downton Abbey-sarja alkaa vuodesta 1912. Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeinen aika muuttivat yhteiskuntaa monin tavoin, mutta Downtonissa ja Crawleyn aatelisperheen ja heidän palvelijoidensa elämissä on moni asia pysynyt ennallaan, mitä nyt ehkä verot painaa ja palvelusväkeä on vähemmän. Vuodenkierto määrää edelleen monessa asiassa mitä tehdä. Tämä kirja perehdyttää lukijan tarkemmin kaikkeen siihen, mitä tuonaikaiseen kartanon vuodenkiertoon kuului kuten mm. kausiluonteisiin tapahtumiin ja juhliin, kuten joulun viettoon, yläluokkaisten neitojen debytanttiaikaan ja metsästyskauteen. Lisäksi kurkistetaan muun muassa lasten maailmaan, matkustamiseen, puutarhajuhliin ja tilanhoitoon. Pääsemme myös tutustumaan lähemmin televisiosarjan kulisseihin: puvustukseen, peruukkeihin, lavastukseen, kuvauskohteisiin, tuottajiin ja moneen muuhun hienoon palaseen Downton Abbeyn palapelissä.
”Keittiön ja ruokasalin välillä on nimittäin 100 kilometriä. Sarjaa kuvataan eri kuvauspaikoissa pätkittäin. Tämä tarkoittaa sitä, että rouva Patmoren Ealingin studioilla sijaitsevasta keittiöstä tarjottimiensa kanssa poistuvat lakeijat ilmestyvät Highcleren linnassa sijaitsevaan ruokasaliin kolmisen viikkoa myöhemmin. ”
Hienon kirjan yksi kuriositeetti liittyy ruokaan, jolla kartanossa on suuri merkitys: kirjasta löytyy 24 erilaista ruoka- ja juomareseptiä, jotka on laadittu kartanon kokin, rouva Patmoren, hengessä. Kirjan reseptien avulla voi itsekin valmistaa vaikkapa maukasta riistalintua, oikeaoppista joululuumuvanukasta tai herkullisia skonsseja iltapäiväteen kanssa tarjottaviksi.
Kartanon vuosi on jokaisen Downton Abbey- fanin aarre. Kirjassa kerrotaan paitsi Downton Abbeyn, mutta myös yleisemmin englantilaisten kartanoiden elämästä aikana, joka on mennyt, mutta josta olisi ehkä jotakin nykyajan ihmisellä opittavaa. Varsinaisia juonipaljastuksia ei kirjaa lukiessa tarvitse pelätä, mutta sen sivuilla paljastetaan muun muassa leskikreivitär Violetin esikuva tai se mistä kuuluisa ”What is a weekend” - lausahdus on peräisin. Kirja on kauniisti taitettu ja se sisältää runsaasti valokuvia - joten se sopii hyvin sarjan linjaan.
Downton Abbeystä on tullut ilmiö eikä suotta. Onneksi tarina jatkuu elokuvana. Sitä odotellessa kannattaa tarttua tähän kirjaan ja katsoa hetken mistä kaikki sarjan, ja varmastikin tulevan elokuvan, hienous on peräisin.
”Kartanon isäntä ja emäntä olivat pienen valtakuntansa kuninkaalliset. Heidän juhlapäiviään, esimerkiksi häitä ja sen sellaisia juhli koko kylän väki, kuten nähtiin lady Maryn viettäessä häitään sarjan kolmannella kaudella.”
Jessica Fellowes: Downton Abbey - Kartanon vuosi. Readme. 2014. 313 s.