”Jari on kuin vapautunut jostain painavasta, henkisestä taakasta, joka ennen painoi harteilla. Nyt on kevyempi olla, varmempikin. Eikä hän enää välitä aivan yhtä paljon, mitä ihmiset hänestä ajattelevat tai mitä lehdet kirjoittavat. Hän elää niin kuin itse parhaaksi näkee. Hän ottaa elämän tosissaan, mutta tosikko hän ei ole.”
Jaahas, vai on Sillanpäästä
kirjoitettu kirja. Ohitin alkuun tämän eepoksen sen kummempia
tuumailuja. Helsingin kirjamessujen alkaan katselin YleAreenan
taltionteja messuilta ja siinä sivussa myös Jari Sillanpään ja
Mari Koppisen haastattelun. Hmmm, tämähän vaikuttaa sittenkin
mielenkiintoiselta. Tämä kirja pitää sittenkin lukea.
Jari Sillanpää on kiistatta Suomen
viihdemaailman kirkkain tähti. Mies, joka on valloittanut parin
vuosikymmenen aikana stadionit, sydämet ja kaiken siltä väliltä.
Jo parin sivun jälkeen huomasin, ettei kyseessä ole mikään
tavallinen elämänkerta. Kirja on kirjoitettu Suomen suosituimmasta
laulajasta, joo, mutta fanikirja tämä ei ole. Kirjassa ei ole
turhaa hehkutusta eikä silottelua ja mikä parasta, kirja ei etene
kronologisesti, vaan teemoittain.
Koppinen aloittaa matkan
pohjois-Espanjasta. Kirja etenee luku luvulta kulkien Jarin elämää
käyden läpi muun muassa homouden, vanhemmat, itsetunnon, fanit,
uran alkuajat, alkoholin käytön, keikkailun ja nykyisen miesystävän
Siimin. Unohtamatta Rosaa, Jarin naishahmoa. Lukijalle esitellään
pala palalta hyvin herkkä ja taiteellinen ihminen, paljon nähnyt ja
paljon kokenut ihminen. Ihminen, joka on superjulkkis, mutta samalla
jotakin hyvin, hyvin inhimillistä.
”Normeja meille asettavat Jarin mukaan esimerkiksi yhteiskunta ja kirkko, jopa oma perhe. ”Elämme sen mukaan, mitä ne sanovat. Meidät on aivopesty elämään muiden pillin mukaan”, Jari sanoo.”
Jari Sillanpää on ehdottomasti
rajojen rikkoja, hän ei ole tahtonut mukautua mihinkään muottiin
eikä jämähtää paikoilleen. Hän heittäytyy koko persoonallaan
mukaan siihen mitä tekee, oli kyse musiikista, vaihtoehtohoidoista
tai luonnonsuojelusta. Samalla hän on tullut antaneeksi
suomalaisille asennekasvatusta. Joillekin suomalaisille on ollut
nieleskeltävää siinä, että laulajatähti on suomea aksentilla
puhuva ruotsinsuomalainen ja vieläpä homo. Onneksi asenteet ovat
Suomessa hiukan höllentyneet Sillanpään uran aikana.
Jari Sillanpäästä on aiemmin
julkaistu jo kolme kirjaa. Minulle tämä oli ensimmäinen
lukukokemus miehestä nimeltä Jari Sillanpää. Tätä kirjaa on
pidetty ehkäpä koko vuoden parhaimpana tietokirjana enkä yhtään
ihmettele miksi. Koppinen esittelee lukijalleen todella hienosti
tähden, jonka kaikki tietävät, mutta kirjan jälkeen saa huomata,
ettei sitä loppujen lopuksi tiennyt hänestä mitään. Sillanpää
on näiden sivujen sisällä ennen kaikkea ihminen. Herkkä,
lahjakas, monipuolinen, mutta myös hiukan huonon itsetunnon omaava ihminen.
Niin kuin Jari itse sanoo: ”Mä en ole mikään uutinen.”
Jos olisin jättänyt tämän kirjan
lukematta, olisin jäänyt paljosta paitsi. Kirja oli itse asiassa
niin mukaansatempaava, että suorastaan odotin, koska pääsen
jatkamaan lukemista. En muuttunut superfaniksi, vaikka viime päivinä
olenkin perehtynyt Sillanpään musiikilliseen uraan hieman paremmin.
Arvostan valtavasti Jarin rohkeutta ja päättäväisyyttä oman tien
kulkijana. Hänen kaltaisia persoonallisuuksia tämä maa todellakin
kaipaa lisää. Eikä se asennekasvatus suomalaisille pahaa tee
sekään.
””Minulla on kyky haaveilla. Se on yksi elämän hauskimpia ja parhaimpia asioita”, Jari sanoo.”
Mari Koppinen: Jari Sillanpää –
paljaana. Tammi. 2016. 246s.