James Bowen: Bobin joulu

”Bob oli valinnut minut, pikemminkin kuin päinvastoin. Se voisi jättää minut milloin tahansa, tilaisuuksista ei ollut koskaan puutetta. Mutta se ei jättänyt, vaan oli mieluummin minun rinnallani. Valinta oli sen.”

Jamesin ja Bobin tarina on hurmmannut miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Bobin joulu on kolmas suomeksi ilmestynyt kirja parivaljakon elämästä. Niistä kahdesta ensimmäisestä pääset lukemaan tästä. 

Lyhyesti kaksikon tarina on seuraavanlainen: James oli huumeista toipuva nuori mies, joka yritti elättää itsensä katusoitolla ja myymällä Big Issue – lehteä. Eräänä päivänä hän löysi Bobin ja kissa ei suostunut lähteäämn Jamesin luota. Lopulta kissa lähti seuraamaan Jamesia, kun tämä lähti soittamaan kaduille. Mies ja kissa herättivät huomiota Lontoon kaduilla ja lopulta monen vaiheen jälkeen heistä tuli maailmankuuluja.

Tämän kirjan alussa James ja Bob ovat jo päässeet kadulta, heistä on tullut kuuluisia ja päätyneet kustantamon pikkujouluihin. Juhlissa James kokee olonsa ulkopuoliseksi ja muistelee elämäänsä kadulla.

James palaa ajassa muutaman vuoden taaksepäin, aikaan, jolloin hän myi vielä lehtiä ja soitti kadulla Bob seuranaan. Joulu oli tulossa ja Jamesilla oli jalassaan kova kipu. Se oli estänyt häntä työskentelemästä, mutta sähkö ja kaasu alkoi loppua, niin Jamesin oli pakko lähteä tuiskun ja pakkasen keskelle. Sinä vuonna joulukuu sattui olemaan Lontoossa harvinaisen luminen ja kylmä.

Jamesin ja Bobin matkassa aika ei todellakaan tule pitkäksi. Monenlaisia käänteitä kaksikko joutuu kohtaamaan tienatessaan ja samalla pelastaessaan jouluaan. Joulu ilman sähköä ja kaasua – ja samalla ilman etukäteen hankittuja jouluruokia – ei todellakaan ollut Jamesista mikään joulu. Hän vähättelee jouluaan, mutta haluaa viettää edes vaatimattomalta tuntuvat joulun Bobinsa kanssa. James ja Bob kohtaavat joukon ilkeitä ihmisiä, jopa Jamesin vanhan diilerin. Onneksi kaksikko tapaa enemmän ystävällisiä ihmisiä. Osa on heille tuntemattomia, osa tuttuja. Moni haluaa muistaa Jamesia ja Bobia jouluna erilaisin lahjoin. Kuin ihmeen kaupalla Jamesin joulusta tulee aivan erilainen kuin miltä alkuun vaikutti.

””No, mitä te kaksi ajattelitte tehä jouluna?” hän kysyi.
”Ei paljon mitään, istutaan television ääressä kahteen pekkaan ja syödään jotain maukasta, toivottavasti ainakin.”
”Kuulostaa ihanalta”, hän sanoi.
”Aika vaatimatonta verratuna muiden ihmisten isoon päivään.2
”Niin, mutta sinä olet luultavasti paljon tyytyväisempi kuin monet heistä. Sinä vietät päivän jonkun sellaisen kanssa, joka tekee sinut onnelliseksi eikä riitele, joten minä vähän luulen, että sinun olohuoneessasi on paljon enenmmän rakkautta kuin monella muulla.”"

Erityisen koskettava pätkä kirjassa on, kun James tapaa kadulla menneisyytensä. Hänellä itsellään ei mene kovin hyvin, mutta antaa vähistä rahoistaan kympin kadulla kylmyydessä nukkuvalle miehelle. James on ollut itse aiemmin samassa tilanteessa, hän tietää mitä mies joutuu kokemaan. Tämä ei jää ainoaksi ystävälliseksi eleeksi Jamesilta: hän ostaa ison kasan joulukortteja, kirjoittaa joulutervehdyksen ja antaa niitä lehtiä kaupitellessaan vastaantuleville ihmisille.

En ole lainkaan jouluihminen, mutta tämä kirja jouluisuudestaan huolimatta ei ole imelä tai teennäinen. Bobin joulu on ajaton, se kertoo ihmisen ja eläimen ystävyydestä, ihmisten hyvyydestä, sitkeydestä ja toipumisesta. James on usein puhunut haastatteluissa miten päihdeongelmaisia, kodittomia ja toipilaita katsotan aivan kuin he olisivat näkymättömiä. Hän on itse ollut sellainen, hän tietää mistä puhuu. Nyt hän on maailmankuulu mies, jolla on ainutlaatuinen tarina kerrottavanaan. Kepeän tarinan sisällä on paljon syvempi viesti siitä miten me kohtelemme päihdeongelmaisia, kodittomia ja kadulla eläviä eläimiä.

””Tuo kortti on yksi niistä syistä, miksi me sotkimme paikat viime viikonloppuna”, Bele kihersi. ”Olin tekemässä korttia, kun Bob tuli katsomaan ja painoi tassunsa tarkoituksella siihen. Sen piti olla vain minulta, mutta Bob selvästikin halusi, että se on meiltä molemmilta.”"

Jamesin ja Bobin tarina on päätynyt myös valkokankaalle. Briteissä ensi-ilta on 4.11.2016.  Suomessa elokuvan ensi-ilta on 24.2.2017.

James Bowen: Bobin joulu. WSOY. 2016. 159s.

Kalervo Pulkkinen (toim): Tom of Finland. Välähdyksiä nimimerkin takaa

”Tom of Finland on maailmalla tunnetuimpia taiteilijoitamme, jossakin Jean Sibeliuksen, Mika Waltarin ja Tove Janssonin rinnalla.Hänet tunnettiin maailmalla jo ennen kuin hänestä tiedettiin Suomessa, mutta kotimaassaan nimimerkin takana ollut Touko Laaksonen (1920 – 1991) on jäänyt edelleen tuntemattomaksi.”

"Mikä tää Tom of Finland -juttu on?? Yht´äkkiä Tom of Finland on uusi Mumin”,

Mark Levengood huudahti Helsinki lit -tapahtumassa viime kesänä.

Kuka ihmeen Tom of Finland? Kamalan paljon kaverista puhutaan ja hehkutetaankin, mutta kuinka moni tietää lopulta kuka kätkeytyy tuon nimimerkin taakse. Minäkin olin toki nähnyt kohutut postimerkit ja tiesin Finlaysonin lakanoista, ja kuvien luonteen, mutta siihen se sitten jäikin.

Kuka on Tom of Finland?

Asiasta täytyy siis ottaa selvää. Kirjastoon mars.

Tom of Finlandista ei ole kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Oikeastaan ainoa uudempi kirja, jonka löysin, oli Kalervo Pulkkisen toimittama ”Tom of Finland, välähdyksiä nimimerkin takaa.”

Niitä välähdyksiä kirja sisältääkin runsaasti. Pääosassa ovat Tomin piirustukset ja kuvat Touko Laaksosesta. Kirja sisältää Tomin taiteen lisäksi lapsuusmuistoja, pätkiä kirjeistä ja muistoja niin häneltä itseltään kuin hänet tunteneilta ihmisiltä. Reiluun pariin sataan sivuun tekstiä ei ole tungettu liiaksi.

Tom of Finland alias Touko Laaksonen oli kotoisin Kaarinasta ja kasvoi onnellisessa perheessä, jossa taiteellisuuteen kannustettiin. Touko tykkäsi jo lapsena piirtää uniformupukuisia miehiä ja niitä hän piirsi läpi ikänsä. Sotavuosina Laaksonen yleni luutnantiksi ja hänet palkittiin vapaudenristillä. Sodan jälkeen hän elätti itsensä kapakkapianistina ja sittemmin hän työskenteli mainosalalla. Vapaaksi taiteilijaksi Laaksonen jäi vuonna 1973. Ensimmäinen Tom of Finland – näyttely pidettiin Hampurissa lokakuussa 1973 pienen kirjakaupan takahuoneessa. Elettiin vielä aikaa, jolloin homoseksuaalisuus ei ollut lähellekään niin hyväksyttyä kuin nykyään. Laaksonen vaikutti paljon Yhdysvalloissa, jossa hän oli kotimaataan paljon tunnetumpi ja jossa hän joutui taisteleman piirustustensa tekijänoikeuksista. Yhdysvalloista tulee myös nimi, jolla Touko Laaksonen paremmin tunnetaan.

Tom of Finland -nimi juontaa juurensa Tomin ensimmäisistä Yhdysvalloissa julkaistuista piirustuksista. Touko käytti itsestään Tom – taiteilijanimeä ja ajan trendin mukaan Tom sai peräänsä – of Finland – päätteen. Touko itse vierasti ajatusta maansa edustajana, hän oli omasta mielestään yksityinen taiteilija.

Suomessa Tom of Finland pysyi pitkään pimennossa laajalta yleisöltä. Vasta vuonna 1990 Image-lehti julkaisi hänestä laajan artikkelin. Vähän ennen kuolemaansa Laaksonen sai Suomen sarjakuvaseuran myöntämän tunnustuksen, Puupäähatun.

Kirja vastasi hyvin kysymykseeni siitä, kuka Tom of Finland on. Kirjan paras anti oli Laaksosen oma ääni, joka kaikui kirjassa olevissa lainauksissa. Minua hiukan häiritsi, että Laaksosen elämänkumppani esiintyy vuoroin omalla nimellään, vuoroin lempinimellään. Tomin piirustukset eivät taatusti edusta roisimpaa Tomia, vaan minusta kirjan kuvat ovat teknisesti taidokkaita ja osa niistä jopa kauniita.

Tom of Finlandin tuotanto ei ole lempitaidettani, mutta en voi kiistää hänen olleen lahjakas piirtäjä. Hän teki taidettaan aikana, jolloin se, mitä hän ja kuvansa edustavat, oli laitonta ja avoimesti tuomittua. Tom of Finland on yksi maailmalla tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista ja alakulttuurien ikoni. Ehkäpä ihan ansaitusti. Makuasioista kun ei voi kiistellä.

Kalervo Pulkkinen (toim): Tom of Finland. Välähdyksiä nimimerkin takaa. Like 2016, 240s.