”Silti koko Suomi saman pöydän ääressä on usein ollut suuri herättelijä. Teemme joka päivä töitä omien arvojemme pohjalta, ja aina ne eivät kohtaa. Se on saanut minut pohtimaan suhdettani yhteiskuntaan ja erilaisiin arvoihin osana tuota yhteiskuntaa. Oli ihminen kuka tahansa tai sanoi mitä tahansa, eduskunnassa hän ei katoa silmistäni vaan istuu seuraavanakin päivänä kanssani saman pöydän ääreen. Se pakottaa kerta toisensa jälkeen katsomaan asioita silmiin, se pakottaa etsimään tietä ja ymmärrystä toistemme luo.”Kenellekään tämän blogin lukijoista ei liene epäselvää se miten valtavan kiinnostunut olen politiikasta ja polittisista elämänkerroista. Kun huomasin tämän kirjan kirjaston hyllyssä, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen: kirjahan oli varsinainen herkkupala, epätavallista reittiä Arkadianmäelle päätyneen Suomen ensimmäisen tummaihoisen kansanedustajan tarina. Onhan tämä luettava.
Musta tulee isona valkoinen on Jani
Toivolan elämäntarina. Kirja etenee kronologisesti pikku-Janin
elämästä kohti nykyisyyttä. Toivolan elämästä kenialainen isä
katosi pojan ollessa ihan pieni, äiti kasvatti tanssimista ja
näyttelemistä rakastavaa poikaansa yksin, kunnes perheeseen tuli
isäpuoli ja myöhemmin sisaruksia. Erilainen Jani joutui koulussa
kiusatuksi, mutta sittemmin Toivola on kääntänyt kurjat kokemukset
voitokseen: hän kiertää kouluissa puhumassa kiusaamisesta ja pitää
tärkeää asiaa muutenkin esillä.
Kirja kertoo miten paljon Toivolassa on
paljon päättäväisyyttä, rohkeutta, energiaa ja intohimoa. Hän
halusi näyttelijäksi ja pääsikin miltei Teatterikorkeakouluun –
pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen. Teakin ovet kuitenkin pysyivät
suljettuina ja Toivola lähti toteuttamaan unelmaansa näyttelemisestä
NewYorkiin. Täysin uudessa ympäristössä Toivola etsi itseään,
löysi ja oppi uutta. Vastoinkäymisiltä hän ei säästy, mutta
käänsi lopulta ne voitokseen.
”Sinä vuonna kun tulin valituksi eduskuntaan, saivat perussuomalaiset ison vaalivoiton ja useita uusia paikkoja eduskunnassa. Median huomio kiinnittyi paljon heihin. Ilmassa oli sellaista odotusta, että he tekisivät virheitä tai käyttätyisivät huonosti. Toisinaan joku heidän eduskuntaryhmänsä jäsen niin tekikin, mutta pääosin tuollainen odotusilmapiiri tuntui sivusta seurattuna kohtuuttomalta perussuomalaisten enemmistöä ajatellen. Tiedostin myös, että pääsin itse huomattavasti helpommalta. Kukaan ei odottanut minun mokaavan tai sanovan jotakin tyhmää tai sopimatonta. Sain rauhassa hapuilla ja olla kömpelösti pihalla.”
Minulle luonnollisesti kirjan
mielenkiintoisin osuus oli Jani Toivolan kokemukset ja ajatukset
kansanedustan työstä. On varmasti iso asia olla ensimmäinen
tummaihoinen kansanedustaja ja tulla vielä politiikan ulkopuolelta
suoraan eduskuntaan aikana, jolloin Perussuomalaiset saivat jytkynsä
ja hallitus hehkui sateenkaaren väreissä. Toivolan teksti on
rehellistä ja aitoa: hän kertoo suoraan millaista on olla
politiikan keltanokka suuressa ja hienossa talossa. Hän on jättänyt
politiikkaan kädenjälkensä, uuden avioliittolain hyväksytty
esitys on Toivolan nimissä.
Jani Toivolalla oli ollut pitkään
unelma: hän halusi tulla isäksi. Eikä ihan vai viikonloppuisäksi,
vaan hän halusi olla lähivanhempi Hän on homo ja tiesi, miten
vielä vähän aikaa sitten yhteiskunta piti homoutta ja isyyttä
toisensa poissulkevina asioina. New Yorkissa hän näki ravintolassa
miesparin, jolla on pieni lapsi. Unelma on siis mahdollista. Vuosien
päästä tuore kansanedustaja sai sähköpostia, joka mullisti hänen
elämänsä. Monen palan loksahdettua paikoilleen Toivola oli menossa
eduskunnan puhemiehen huoneeseen kertomaan elämänsä suurimmasta
asiasta.
Musta
tulee isona valkoinen on
mielenkiintoinen kirja. Se on vahva kertomus pelosta ja siitä
selviytymisestä, rehellinen ja rohkea. Vaikka kirja ei
kronologisuudessaan kovin yllätä, elämäntarinan rinnalla kulkee
toinen tarina: Toivolan ja hänen veljensä matka tuntemattomien
sukulaisten luo Keniaan. Keniassa moni pala löytää paikkansa.
Palapelin
palojen etsimistä ja niiden löytymistä on mielenkiintoista seurata
umpirehellisen ja syväluotaavan kirjan sivuilla ja tuon etsinnän
kertomisen Toivola tekee taidolla – suoraan, mutta nostamatta
itseään kuitenkaan jalustalle.
”Yhtäkkiä olet yksin, seuranasi vain pelko ja epävarmuus. Ympärilläsi avautuu jonkinlainen neutraali tyhjyys, joka sinun pitäisi psytyä tyttämään elämällä: ihmisillä, ystävillä, arkisilla rutiineilla, lempipaikoilla, työllä, harrastuksilla, juhlilla... Ei auta muu kuin ryhtyä päättäväisesti hommiin.”
Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen. 2016, Siltala. 266 s.