keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö

”En ollut oppinut mitä virheet olivat enkä tiennyt, että ne kuuluivat elämään ja kaikkiin sen ikäkausiin, erityisesti nuoruusvuosiin. Minusta tuntui siltä, että kotona uskottiin ihmisen oppivan asioita tekemällä alituisesti oikein. Oppiminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä. Mitä tarkemmin keskityin tekemään oikein, sen enemmän tein väärin.”
Vinoon varttunut tyttö ei ole hauska kirja.

Se on riipaiseva, jopa ahdistavan surullinen kertomus siitä millaista on olla näkymätön. Näkymätön siinä yhteisössä, jossa eniten haluaisi tulla nähdyksi – positiivisessa valossa. Kirjan päähenkilö, kirjan kirjoittaja itse, on hyvin herkkä tyttö. Tyttö, joka kaipaa läheisyyttä vanhemmiltaan, mutta jää kylmästi sitä vaille. Läheisyyttä lapsuudessa tuovat vaihtuvat au pair – tytöt, kunnes heitäkään ei enää kotona ole. Karin saa oman huoneen entisestä piian huoneesta talon alakerrasta, kun muu perhe asustaa talon yläkertaa.

Perheen äiti Karin Birgitte haikailee alati prameaan elämäänsä Tanskan kuningatar Ingridin hovineitona eikä sopeudu uuteen elämäänsä perheenäitinä. Hän lukee ainaisia lehtiään, eikä häntä saanut halata, ettei kampaus vaan mene halatessa piloille. Isä Adolf Ehrnrooth, jonka kutakuinkin jokainen suomalainen tietää, on aina vaimonsa puolella. Myös silloin kun äiti ja tytär ottavat yhteen.

Karin lohduttautuu pihistämällä vanhemmiltaan rahaa ja ostamalla niillä makeisia. Hänelle ei annettu omaa rahaa, vanhempien mielestä lapsi ei yksinkertaisesti tarvinnut sellaista mihinkään. Perheen rahat menivät äidin hienoihin pukuihin ja konvehteihin. Karin kaipasi aina vain enemmän etäistä äitiään tämän pitäessä tiukemmin kiinni menneestä ja molempien vanhempien taustasta.
”Toistuvat väittämät minun olemuksestani sattuivat ja tekivät oloni epävarmaksi. Kun suutuin sitä mitä minulle sanottiin, muut nauroivat ja sanoivat, että olin hassu.  Minulle kerrottiin, millaiselta minä vaikutin. Herra Jumala, kylläpä sinä suutut. Ei mikään ihme, että sinulle nauretaan, jos sinä käyttäydyt noin. Sieraimesi ovat ammollaan ja mitä vielä.”
Kaipaus alkoi kasautua. Itseään inhoava tyttö yrittää saada vanhempiensa hyväksynnän eri tavoin, mutta ei onnistu siinä. Vika ei ole hänen. Kuitenkin kaikki purkautuu lopulta vakavana sairautena, joka on viedä Ehrnroothin hengen.

Karin Ehrnroothin kieli on värikästä, kuvailevaa ja sujuvaa. Vinoon varttunut tyttö on vahvasti väärin ymmärretyn tytön kasvu- ja selviytymistarina Näkökulma on Karinin ja vain hänen yksin. Kirjassa ei ole – ottaen huomioon hänen kuuluisan isänsä – lainkaan paljastusromaanin makua. Oli todellisuus ollut millainen hyvänsä, hänen kokemuksensa ovat olleen hyvin rankkoja. Tämä kirja on tärkeä siksi, koska se näyttää, että kolikolla on kaksi puolta. Puoli se on sekin, joka ei suurelle yleisölle näy.
”Kukaan ei tullut juuri silloin ajatelleeksi, että kun ”paremman väen kakarat” käyttäytyvät kuin siat, ilmassa voi usein olla hiukan vahingoniloa. Vanhemmat olivat vihaisia siitä, että lapset olivat häpäisseet itsensä. Itsensä häpäiseminen oli yksi tekijä, mutta ei olleenkaan paha asia. Kaikkein pahinta oli, että huono käytös, niin meille sanottiin, oli heijastunut takaisin vanhempiin. Toisin sanoen emme olleet häpäisseet yksinomaan itseämme vaan itse asiassa erityisesti vanhempamme.” 
Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö
Alkuteos Flickan som blev fel.
Suom. Riie Heikkilä yhdessä Karin Ehrnroothin kanssa.
Gummerus 2011. 305 sivua.

torstai 7. tammikuuta 2016

Jessica Fellowes: Downton Abbey- muistojen aika


“Minua ei ole ikipäivänä sanottu liberaaliksi, enkä aio sellaiseksi nytkään ryhtyä.”
 - Carson
Lordi Julian Fellowes on onnistunut luomaan yhden aikamme menestyneimmistä ja rakastetuimmista tv-draamoista. Crawleyn perhe palvelijoineen on tarjonnut varsin koukuttavan aikamatkan kaikkine käänteineen epookkidraaman ystäville. Olemme saaneet ihailla upeita ja tarkoin harkittuja kuvakulmia, symboliikkaa ja valtavasti kauneutta. Juonikuviot ovat loogisia, henkilöt uskottavia, ajankuva tarkkaa ja todenmukaista. Downton Abbey ei  siis ole pelkästään vain hyvää viihdettä. Sarja on kuuluisa historiallisista faktoistaan. Siihen on upotettu historiallisia faktoja sinne tänne ja luennoitu menneiden aikojen tavoista ja normeista hyvinkin tarkasti.

Kirja on selvästi tehty yhtä hyvällä maulla kuin sarjakin. Kirjassa käydään Downtonin kaikki kuusi kautta läpi eri tapahtumapaikkojen kautta –  lukija kuljetetaan herrasväen huoneiden kautta palvelijoiden tiloihin, sieltä Downtonin kylään ja muihin sarjan tapahtumapaikkoihin.  Sarjasta ja sen tekemisestä kerrotaan lisätietoa, mutta lukuun ottamatta kirjan lopussa olevaa jaksoluetteloa, sarjan tapahtumiin ei takerruta liikaa. Lisäksi roolihahmojen esittelyssä annetaan ääni näyttelijälle.  Kirja vilisee mielenkiintoisia yksityiskohtia: lukijalle paljastetaan muun muassa miten lordi Merton oli kirjoittanut kirjeen voidakseen jatkaa sarjassa, miten Barrown oli ajateltu kuolevan ensimmäisen kauden jälkeen, kuka näyttelijöistä käytti loppuun asti korsettia ja mistä lordin Granthamin koirien nimet tulevat.  

Downton Abbey muistojen aika – kirja on ehdottomasti suunnattu sarjan faneille. Kirjassa ei edes oleteta, että lukija ei ole katsonut sarjaa. Vaikka Fellowes paljastaakin miten sarja on tehty ja missä mitäkin on kuvattu, se ei silti vie sen hohtoa.  Downton Abbeyn väki jatkaa kuvitteellista elämäänsä faniensa mielissä, ja kamppailuiden kautta selviää nykypäivään, aivan kuten sarjan yksi kuvauspaikoista, Hichcleren linna, jolle sarjan suosio ja tulot ovat olleet todellinen lottovoitto. Sarja lopetti huipulla, vaikka minusta sen viimeinen jakso oli hiukan tekemällä tehty sillä, että kaikille haluttiin onnellinen loppu ja kaikkien haaveet toteutuivat.
”Ei viljelijä ole oma herransa. Käskyt tulevat auringolta ja lumelta ja tuulelta ja sateelta.”  - Daisy
Jessica Fellowes: Downton Abbey- muistojen aika. readme.fi. 317 s