”En ollut oppinut mitä virheet olivat enkä tiennyt, että ne kuuluivat elämään ja kaikkiin sen ikäkausiin, erityisesti nuoruusvuosiin. Minusta tuntui siltä, että kotona uskottiin ihmisen oppivan asioita tekemällä alituisesti oikein. Oppiminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä. Mitä tarkemmin keskityin tekemään oikein, sen enemmän tein väärin.”
Vinoon varttunut tyttö ei ole hauska kirja.
Se on riipaiseva, jopa ahdistavan surullinen
kertomus siitä millaista on olla näkymätön. Näkymätön siinä yhteisössä, jossa
eniten haluaisi tulla nähdyksi – positiivisessa valossa. Kirjan päähenkilö, kirjan
kirjoittaja itse, on hyvin herkkä tyttö. Tyttö, joka kaipaa läheisyyttä
vanhemmiltaan, mutta jää kylmästi sitä vaille. Läheisyyttä lapsuudessa
tuovat vaihtuvat au pair – tytöt, kunnes heitäkään ei enää kotona ole. Karin
saa oman huoneen entisestä piian huoneesta talon alakerrasta, kun muu perhe
asustaa talon yläkertaa.
Perheen äiti Karin Birgitte haikailee alati prameaan
elämäänsä Tanskan kuningatar Ingridin hovineitona eikä sopeudu uuteen elämäänsä
perheenäitinä. Hän lukee ainaisia lehtiään, eikä häntä saanut halata, ettei kampaus
vaan mene halatessa piloille. Isä Adolf Ehrnrooth, jonka kutakuinkin jokainen
suomalainen tietää, on aina vaimonsa puolella. Myös silloin kun äiti ja tytär
ottavat yhteen.
Karin lohduttautuu pihistämällä vanhemmiltaan rahaa
ja ostamalla niillä makeisia. Hänelle ei annettu omaa rahaa, vanhempien
mielestä lapsi ei yksinkertaisesti tarvinnut sellaista mihinkään. Perheen rahat
menivät äidin hienoihin pukuihin ja konvehteihin. Karin kaipasi aina vain
enemmän etäistä äitiään tämän pitäessä tiukemmin kiinni menneestä ja molempien
vanhempien taustasta.
”Toistuvat väittämät minun olemuksestani sattuivat ja tekivät oloni epävarmaksi. Kun suutuin sitä mitä minulle sanottiin, muut nauroivat ja sanoivat, että olin hassu. Minulle kerrottiin, millaiselta minä vaikutin. Herra Jumala, kylläpä sinä suutut. Ei mikään ihme, että sinulle nauretaan, jos sinä käyttäydyt noin. Sieraimesi ovat ammollaan ja mitä vielä.”
Kaipaus alkoi kasautua. Itseään inhoava tyttö
yrittää saada vanhempiensa hyväksynnän eri tavoin, mutta ei onnistu siinä. Vika
ei ole hänen. Kuitenkin kaikki purkautuu lopulta vakavana sairautena, joka on
viedä Ehrnroothin hengen.
Karin Ehrnroothin kieli on värikästä, kuvailevaa ja
sujuvaa. Vinoon varttunut tyttö on vahvasti väärin ymmärretyn tytön kasvu- ja selviytymistarina
Näkökulma on Karinin ja vain hänen yksin. Kirjassa ei ole – ottaen huomioon
hänen kuuluisan isänsä – lainkaan paljastusromaanin makua. Oli todellisuus
ollut millainen hyvänsä, hänen kokemuksensa ovat olleen hyvin rankkoja. Tämä
kirja on tärkeä siksi, koska se näyttää, että kolikolla on kaksi puolta. Puoli
se on sekin, joka ei suurelle yleisölle näy.
”Kukaan ei tullut juuri silloin ajatelleeksi, että kun ”paremman väen kakarat” käyttäytyvät kuin siat, ilmassa voi usein olla hiukan vahingoniloa. Vanhemmat olivat vihaisia siitä, että lapset olivat häpäisseet itsensä. Itsensä häpäiseminen oli yksi tekijä, mutta ei olleenkaan paha asia. Kaikkein pahinta oli, että huono käytös, niin meille sanottiin, oli heijastunut takaisin vanhempiin. Toisin sanoen emme olleet häpäisseet yksinomaan itseämme vaan itse asiassa erityisesti vanhempamme.”
Karin
Ehrnrooth: Vinoon
varttunut tyttö
Alkuteos Flickan som blev fel.
Suom. Riie Heikkilä yhdessä Karin Ehrnroothin kanssa.
Gummerus 2011. 305 sivua.
Alkuteos Flickan som blev fel.
Suom. Riie Heikkilä yhdessä Karin Ehrnroothin kanssa.
Gummerus 2011. 305 sivua.