”Schubertin musiikissa on suloa sen olematta silti sentimentaalista, ja hänen laulunsa saattavat olla meilekin naiivin yksinkertaisia, mutta samalla niissä on aitoa tunnetta.”
Franz
Schubert on Sibeliuksen ohella lempisäveltäjiäni. Elämänkertojen
ja klassisen musiikin ystävänä minua alkoi kiinnostaa tuon
romantiikan ajan säveltäjän elämäntarina mestarillisten
sävellysten takaa. Hänestä ei ole järin kirjoitettu elämänkertoja
ja ainoa löytämäni suomenkielinen elämänkerta on 1940-luvulta.
Franz
Schubert syntyi perheeseen, jossa suurin osa lapsista oli kuollut
pieninä. Hänen isänsä oli opettaja ja hän tahtoi poikansa
seuraavan isänsä jälkiä. Franzia ei opettajanhommat
kiinnostaneet, vaan hän halusi oppia soittamaan ja säveltämään.
Hänestä tulisi säveltäjä, näin hän päätti, isänsä
vastustuksesta huolimatta. Pienestä asti musikaalisesti lahjakas
Franz joutui myöhemmin vähäksi aikaa opettajaksi, mutta vain
välttääkseen armeijan.
Schubertin
elämä oli täynnä vastoinkäymisiä, suruja ja köyhyyttä. Hän
pidettiin lahjakkaana, jopa hänen opettajansa pitivät häntä
itseään lahjakkaampana. Lahjakkuudestaan huolimatta onni ei ollut
myötä oikein missään. Schubert oli nuhjuinen, haaveleva ja
epäkäytännöllinen mies, joka ei välittänyt säännöistä eikä
koskaan lukenut kunnolla nuottejaan läpi ja jonka työt jäivät
usein kesken. Ahkerasta sävellystyöstään huolimatta hän ei
eläessään koskaan rikastunut ja hän joutui vähävaraisuutensa
takia myös hyväksikäytön kohteeksi.
Schubert
ihaili Goethea ja sävelsi tämän runoja. Hänen ystävänsä Spaun
yritti löytää keinoja, jotta nämä kaksi taiteen mestaria
kohtaisivat ja lopulta hän itse kirjoitti Goethelle. Vastausta ei
tullut koskaan, mutta vuosien päästä runoilija oli kuullut
jossakin Schuberitn sävellyksen ja ihastui siihen. Goethen lisäksi
hän ihaili Beethovenia, jonka tapasikin. Kuolinvuoteellaan Beethoven
lueskeli Schubertin lauluja ja totesi:
”En tunne tarkemmin tätä Schubertia, hän selitti, mutta hänessä tuntuu piilevän jumalallinen kipinä.”
Tuo
jumalallisen kipinän omaava mies kuoli lavantautiin vain
31-vuotiaana. Tästä kirjasta löysin kauniiden sävellysten takaa
kohtaloonsa alistuneen miehen, joka eli musiikille. Onneksi Schubert
lyhyen ja onnettoman elämänsä aikana kuitenkin ehti säveltämään
teoksia, joissa hän elää iäti.
Torben
Meyer: Franz Schubert – laulun mestari, kustannusosakeyhtiö Fennia
1947, 176s