”Läskivaara on kaikkialla. Olen aina tiennyt, että pahinta mitä voi olla, on olla lihava. Sitä on tutkittukin, ihmiset menettävät mieluummin raajansa kuin lihoisivat.”
Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille on kirja, joka laittaa pohtimaan yhtä aikamme arkista asiaa: läskeyttä. Se, että joku on läski, ei ole vain loputtomia dieettejä ja arjen hankaluuksia, vaan kyse on laajemmasta asiasta. Monet niistä läskeille arkipäivää, normaalipainoisille asioita, joita ei tule ajateltua.
Lihavuus on eittämättä asia, joka aiheuttaa läskille ihmiselle ongelmia päivittäisessä elämässä. Omaheimo pohtii teema kerrallaan läskeyden olemusta: muun muassa millaista on käydä läskinä lääkärissä, vaatekaupassa, deiteillä, matkustamassa taikka millaisina läskit esitetään mediassa. Omaheimo laittaa itsensä peliin jammentaen omakohtaisia kokemuksiaan läskinä olemisesta rinnastaen sitä tieteellisiin tutkimuksiin ja tietokirjallisuuteen.
No juu, en minäkään missään missin mitoissa ole, minustakin voisi sanoa, että olen läski. Olen kokenut nimittelyn, vaatekauppojen liian pienet koot ja lääkärin suorat vihjailut, mutta entä sitten? Olen ajat sitten päättänyt olla välittämättä ja tehdä sen mitä voin: elää sellaisena kuin olen. Minulle on kerran sanottu, ettei hyvä kunto aina tarkoita sitä, että on hoikka tai normaalipainoinen. Läskikin voi olla hyvässä kunnossa.
Josta tuleekin mieleen BMI. Omaheimo heittää tuon epäluotettavan mittaustavan suoraan roskikseen. Tosiasiassahan se ei kerro muusta kuin painon suhteesta pituuteen, ei sitä miten terve tai sairas ihminen on. Lihaksetkin painavat.
No joo, myönnän, että ylipaino tuo mukanaan erilaisia vaivoja, mutta laihdutus ei ole todellakaan vastaus aivan kaikkeen. On kuitenkin yksi toimenpide, jonne läski kelpaa oikein hyvin: lihavuusleikkaus. Tuo toimenpide saa huutia Omaheimon kirjassa oikein olan takaa.
Kirjaa lukiessani erityisesti jäin pohtimaan miten media kohtelee läskejä. Olen seurannut joitakin painoon liittyviä ohjelmia, kuten ”Hengenvaarallisrsti lihava”- sarjaa. Omahemo tuntee myös tuon tosi-tv-sarjan ja monta muuta samanlaista eikä ole lainkaan vakuuttunut niiden hyödyllisyydestä.
Koska paha läski, hyvä laihuus tai edes normaalipainoisuus. Mihin se kehopositiivisuus jäi yhteiskunnasta tai mediasta? Niinpä. Miksi läskin pitää esittää olevansa surkea luuseri vain siksi, että on läski?
Lihavuus ja sen ratkominen ei ole niin yksioikoista kuin valtaosa ihmisistä luulee. Painon pudottaminen ei ole mikään helppo homma, ja yhteiskunnan paine tai asenteet eivät tee helpoksi olla läskikään. Läski muuttuu Omaheimon mukaan arjen näkymättömäksi kulkijaksi ja läski myös joutuu kohtaamaan syrjintää milloin missäkin, koska lähtökohtainen oletus on, että läski ei voi ollakovin fiksu. Työhaussa päälle viisikymppinen läskistynyt on pahassa jamassa. Vanhemmiten läskistynyt ikäänkuin tiputtaisi tietotaitoaan karttuneiden kilojen mukana pois.
Tämän kirjan äärellä kokee hurjasti ahaa-elämyksiä, että juuri noin se asia on. Hitto, seuraavaksi aion sanoa laihdutusta joka vaivaan suosittelevalle lääkärille, että suositteletko laihdutusta myös normaalipainoiselle samasta vaivasta kärsivälle.
Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille, on kirja, jota voin suositella todellakin kaikille, olitpa läski, laiha tai jotakin siltä väliltä. Oppimista olisi meillä kaikilla siitä miten suhtautua kanssaihmisiin. Kaikenkokoisiin.
Tämän kirjan jälkeen ainakin minä olen entistä ylpeämpi siitä, että olen juuri minä, juuri sellaisena kuin olen, juuri sellaisena kuin miltä näytän.
”Kehosi ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista.”
Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. Kustantamo SS. 2022.188s.
