”Me joudumme sietämään tätä koko ikämme. Me emme voi vetäytyä syrjään ja ryhtyä yksityishenkilöiksi niin kuin poptähdet ja poliitikot voivat.”
On vaikeaa olla
kuninkaallinen. Eikä sellaiseksi ole helppo tulla.
Syntyjään Sonja
Haraldsen, Norjan nykyinen kuningatar, tietää tämän omakohtaisesti. Sonja syntyi aivan tavalliseen
norjalaisperheeseen. Hänen lapsuutensa ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista,
sisaren sodanaikaiset traumat sekä isän kuolema varjostivat tulevan
kuningattaren nuoruutta. Sonja oppi jo nuorena ottamaan vastuuta omista
tekemisistään ja perheen yrityksen asioista. Hän hankki nuorena hyvän
koulutuksen ja kielitaidon.
Ennen
avioitumistaan Sonja ja Harald seurustelivat 9 vuotta. Sonjan tausta aiheutti
paljon jännitteitä ja puheita. Kruununprinssi Haraldin
avioaikeet jakoivat 1960-luvulla Norjan kahtia. Isä kuningaskin suhtautui
niihin hyvin nihkeästi. Vasta kun
prinssi uhkasi luopua kruunusta, hän sai luvan mennä naimisiin rakastamansa
naisen kanssa.
Sonjalle nousu valtaistuimelle ei ollut
helppoa. Kuningattaren paikka oli ollut tyhjänä vuosikymmenet, mutta
kansanomainen ja aateliton Sonja valloitti muut monarkit ja ennen kaikkea oman
kansansa. Mentyään naimisiin hän sai taistella miesvaltaisessa hovissa saadakseen
oman toimistotyöntekijän tai oman huoneen.
Naisten oikeuksien puolesta taistelu ei jää vain häneen itseensä, vaan
hän on parantanut myös merkittävällä tavalla naisten asemaa Norjassa. Kuningattarena
Sonja
on ahertanut myös Norjan tunnettavuuden edistämisen eteen yritysmaailman,
matkailun ja kulttuurin saralla. Kirjassa yritetään luoda lukijalle kuvaa,
ettei kuninkaallinen perhe ylenpalttisesti tuhlaa valtion varoja. Välillä
tuntuu hiukan huvittavalta, että hallitsijaperhe kuvataan melkoisen
varattomana, kun he kamppailevat valtion myöntämien määrärahojen kanssa. Kolloenin
mukaan Norjan hallitsijahuone on ollut eurooppalaisittain kaikkein
vähämenoisin.
Tällä hetkellä 78-vuotias Sonja on
minusta ikinuori ja ikienerginen. Hänen elämäntyönsä on mittava, ja tämä kirja
antaa sille arvoisensa kertomuksen. 377 sivuun ei ole mahdutettu
skandaalinkäryisiä paljastuksia, vaan asiat on kerrottu suoraan kuningattaren
näkökulmasta. Yllätyin hieman siitä, ettei kirjassa ei mainittu sanallakaan
2011 tapahtumia, Breivikiä tai kuningattaren tunnelmia aiheesta. Sonjan
elämäntarina on, jos ei nyt tuhkimotarina, niin kuitenkin tarina siitä miten
sitkeys palkitaan.
”Sonja oli kuin luotu raivaamaan tietä seuraajilleen. Hänessä voi havaita samaa voimaa ja päättäväisyyttä kuin kaksi vuotta nuoremmassa Gro Harlem Brundtlandissa ja muissa tämän kaliberin naisissa, joten hän on selvästi ollut kuningashuoneen uudistamisen liikkeellepaneva voima ja saanut aikaan sen, että entinen patriarkaalinen leskimiehen ympäristö on alkanut muistuttaa ulkopuolellaan olevaa avointa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti