Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö

”En ollut oppinut mitä virheet olivat enkä tiennyt, että ne kuuluivat elämään ja kaikkiin sen ikäkausiin, erityisesti nuoruusvuosiin. Minusta tuntui siltä, että kotona uskottiin ihmisen oppivan asioita tekemällä alituisesti oikein. Oppiminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä. Mitä tarkemmin keskityin tekemään oikein, sen enemmän tein väärin.”

Vinoon varttunut tyttö ei ole hauska kirja.

Se on riipaiseva, jopa ahdistavan surullinen kertomus siitä millaista on olla näkymätön. Näkymätön siinä yhteisössä, jossa eniten haluaisi tulla nähdyksi – positiivisessa valossa. Kirjan päähenkilö, kirjan kirjoittaja itse, on hyvin herkkä tyttö. Tyttö, joka kaipaa läheisyyttä vanhemmiltaan, mutta jää kylmästi sitä vaille. Läheisyyttä lapsuudessa tuovat vaihtuvat au pair – tytöt, kunnes heitäkään ei enää kotona ole. Karin saa oman huoneen entisestä piian huoneesta talon alakerrasta, kun muu perhe asustaa talon yläkertaa.

Perheen äiti Karin Birgitte haikailee alati prameaan elämäänsä Tanskan kuningatar Ingridin hovineitona eikä sopeudu uuteen elämäänsä perheenäitinä. Hän lukee ainaisia lehtiään, eikä häntä saanut halata, ettei kampaus vaan mene halatessa piloille. Isä Adolf Ehrnrooth, jonka kutakuinkin jokainen suomalainen tietää, on aina vaimonsa puolella. Myös silloin kun äiti ja tytär ottavat yhteen.

Karin lohduttautuu pihistämällä vanhemmiltaan rahaa ja ostamalla niillä makeisia. Hänelle ei annettu omaa rahaa, vanhempien mielestä lapsi ei yksinkertaisesti tarvinnut sellaista mihinkään. Perheen rahat menivät äidin hienoihin pukuihin ja konvehteihin. Karin kaipasi aina vain enemmän etäistä äitiään tämän pitäessä tiukemmin kiinni menneestä ja molempien vanhempien taustasta.

”Toistuvat väittämät minun olemuksestani sattuivat ja tekivät oloni epävarmaksi. Kun suutuin sitä mitä minulle sanottiin, muut nauroivat ja sanoivat, että olin hassu.  Minulle kerrottiin, millaiselta minä vaikutin. Herra Jumala, kylläpä sinä suutut. Ei mikään ihme, että sinulle nauretaan, jos sinä käyttäydyt noin. Sieraimesi ovat ammollaan ja mitä vielä.”

Kaipaus alkoi kasautua. Itseään inhoava tyttö yrittää saada vanhempiensa hyväksynnän eri tavoin, mutta ei onnistu siinä. Vika ei ole hänen. Kuitenkin kaikki purkautuu lopulta vakavana sairautena, joka on viedä Ehrnroothin hengen.

Karin Ehrnroothin kieli on värikästä, kuvailevaa ja sujuvaa. Vinoon varttunut tyttö on vahvasti väärin ymmärretyn tytön kasvu- ja selviytymistarina Näkökulma on Karinin ja vain hänen yksin. Kirjassa ei ole – ottaen huomioon hänen kuuluisan isänsä – lainkaan paljastusromaanin makua. Oli todellisuus ollut millainen hyvänsä, hänen kokemuksensa ovat olleen hyvin rankkoja. Tämä kirja on tärkeä siksi, koska se näyttää, että kolikolla on kaksi puolta. Puoli se on sekin, joka ei suurelle yleisölle näy.

”Kukaan ei tullut juuri silloin ajatelleeksi, että kun ”paremman väen kakarat” käyttäytyvät kuin siat, ilmassa voi usein olla hiukan vahingoniloa. Vanhemmat olivat vihaisia siitä, että lapset olivat häpäisseet itsensä. Itsensä häpäiseminen oli yksi tekijä, mutta ei olleenkaan paha asia. Kaikkein pahinta oli, että huono käytös, niin meille sanottiin, oli heijastunut takaisin vanhempiin. Toisin sanoen emme olleet häpäisseet yksinomaan itseämme vaan itse asiassa erityisesti vanhempamme.” 

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö
Alkuteos Flickan som blev fel.
Suom. Riie Heikkilä yhdessä Karin Ehrnroothin kanssa.
Gummerus 2011. 305 sivua.