Kirjojen maa: Miia Pöllänen: Bujoilun voima

”Bujoilun salaisuus on siinä, että se ei vie aikaa, vaan vapauttaa ja luo sitä. ”

Alkuvuodesta törmäsin varsin mielenkiintoiseen ilmiöön: bullet journaliin. Maailmalla supersuosion saanut bullet journal eli tuttavallisemmin bujo oli juuri rantautunut Suomeen ja paikalliseen kirjakauppaan oli ilmaantunut ensimmäiset pisteelliset (dot grid) muistikirjat. Olen kalenteri-ihminen, joka tykkää tehdä kaikenlaisia asioita itse. Siispä, olihan se itse kokeiltava. Ja havaitsin vallan hyväksi. Tuolloin ei suomeksi ollut vielä paljon vinkkejä ja juttuja. Loppukesästä jo monta kuukautta bujoilleena törmäsin ensimäiseen suomenkieliseen opaskirjaan aiheesta.

Juristi ja hyvinvointivalmentaja Miia Pölläsen kirja on osunut bujoilun kulta-aikaan ja johdattaa lukijansa bullet journal-ilmiön pariin. Ilmiö on voinut varsin hyvin koko vuoden, muistikirjojen kirjo on kasvanut ja sosiaalisen median suomenkieliset bujo-ryhmät ovat kasvattaneet suosiotaan, puhumattakaan maailmanlaajuisesti: internetin ihmeellisessä maailmassa riittää video jos toinenkin katsottavaksi. Bullet journal on käsittämättömän suosittu ympäri maailman.

Mistä sitten on kyse? Bullet Journal on yhdysvaltalaisen Ryder Carrollin kehittämä analoginen ”vastaisku” digitaaliselle ajalle tehtävien, muistiinpanojen ja menojen merkitsemistä varten käyttäen erilaisia listausmenetelmiä eli bullet journal on itse tehty päiväkirja, päivyri, kalenteri, seurantaväline, joka voi sisältää erilaisia listoja, muistiinpanosivuja, erilaisia mittareita, luonnoksia... ihan mitä haluat! Se on oikeastaan harrastus eikä vain ainoastaan oman elämän järjestämistä. Homma on oikeasti todella toimiva ja minun arjessani voittaa mm. telkkarin ihan kevyesti.

Bujoilun voi aloittaa koska vain eikä siihen tarvita kuin kynä ja vihko. Harvalla meistä bujoiluun hurahtaneista homma pysyy lapasessa, pian bujoilun lomassa kotiin ilmestyy siihen tarkoitettuja laadukkaita muistikirjoja, kyniä ulkomailta (koska kotimaan valikoimat ovat aika suppeat), washiteippejä ja tarroja. (Bujoilu toi minulle mukanaan myös yhden uuden harrastuksen: sivellintusseilla tekstaamisen. Bujoa tehdään ”käsityönä”, joten koristellinen käsiala tuo lisää mahdollisuuksia koristeluun. Postauksen lopussa on suosikkini bujoiluun liittyvistä sivuista.

”Bujoilun voima”-kirja tarjoaa tähän kaikkeen vallan mittavat vinkit sekä hieman ideologiaa bujoilun takaa. Opas kertoo selkeästi ja havainnollisesti bujoilun perusteet ja opastaa käyttämään bujoa tavoitteellisesti. Homma kannattaa aloittaa yksinkertaisesti ja helposti ja keskittyä perusasioihin. Tee niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Bujoilu parantaa itsetuntemusta ja vähentää stressiä, koska turhaa ja tarpeetonta pois tiputtamlla pystyy paremmin keskittymään olennaiseen ja elämästä löytyy tilaa uusille jutuille.

Pieni varoituksen sama: vaikka bujoa on helppo tehdä vaikkapa kahvilassa ja työmatkalla junassa, kannattaa pitää varansa. Bujoa ei tehdä muita ihmisiä varten. Se sisältää henkilökohtaisia asioita ja tietoja, sitä kannattaa varjella ja pitää huolta siitä, ettei se pääse vääriin käsiin.

Bujoilukirja on ihan mielenkiintoinen, mutta minun kaltaiselle pitkään bullet journal-juttuja tehneelle kirja ei anna ihan hurjasti uusia ideoita. Bujoilun ensi askeleita ottavalle kirja sen sijaan on vallan paikallaan, mutta sitä ei pidä orjallisesti. Bujon ajatushan on se, että se on tekijänsä näköinen. Bujoilukonkareiden ei kuitenkaan kannata jättää kirjaa lukematta, aina voi oppia jotakin uutta ja katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.