Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia

”Kello 18.30 ryhmään on lupautunut 20 edustajaa. Rami Lehto on pudonnut pois, ja Ville Vähämäelle ei vieläkään ole edes kerrottu operaatiosta, vaikka Vähämäki oli soittanut iltapäivällä vielä takaisin Leinolle. Linjaksi on alun perinkin sovittu, että häivähdyskin uskoa Halla-ahon mahdollisuuksiin tai empiminen pudottaa nimen pois listalta.”

Mitä jäi mieleen kesästä 2017? Monelle se, että kesä oli kylmä ja sateinen, mutta minulle ehdottomasti kesä 2017 oli se kesä, jolloin kotimaan politiikan kiemurat voitti kaikki telkkarin kesäuusinnat. Suomen ikiomasta House of Cardsista ei todellakaan juonenkäänteitä puuttunut. Seurasin suurella mielenkiinnolla jo perussuomalaisten puheenjohtajakisaa, mutta pj-valintaa seuranneet tapahtumat olivat kiinnostavuudessaan aivan oma lukunsa.

Kun luin uutisen Aamulehden Lännen Mediassa työskentelevän politiikan toimittajan Lauri Nurmen kirjasta, kävin ostamassa sen samana päivänä. Halusin tietää enemmän siitä miksi puolue jakaantui kahtia ja oliko kaiken takana tarkempi käsikirjoitus mitä annettiin ymmärtää. Perussuomalaisten hajoamisen historia-kirja kertoo vastauksen: kyllä oli.

”Populismi on parhaimmillaan ja pahimmillaam juuri sitä, mitä Putkonen kuulijoilleen annostelee: hän valitsee mieleisensä faktat ja yhdistelee niitä todellisista syy-seuraus-suhteista piittaamatta.”

Nurmi oli jo pitkään seurannut perussuomalaisten hajoamiseen johtanutta kehitystä. Puheenjohtajakamppailun ollessa kuumimmillaan hän kiinnitti huomiota Soinin tyyneyteen, kun Halla-aho totesi julkisuudessa, että Soini joutuu jättämään ministerinpestinsä hänen tultua puheenjohtajaksi. Nurmi alkoi epäillä, että jotakin on tekeillä. Hän oli saanut vihiä konkreettisesta varasuunnitelmasta kesän kynnyksellä. Halla-ahon voittoon alkoivat varautua soinilais-terholaisen ryhmän lisäksi myös kokoomus ja keskusta. Oli suunnitelma ja varasuunnitelma. Toinen niistä toteutui.

”Tiedotteen muotoilu paljastaa, että Halla-aho mieltää Soinin johtaman puolueen osaksi maahanmuuttokriittistä liikettä. On siis olemassa liike, jolle perussuomalaiset voi olla hyödyllinen työkalu. Pienen ja syrjityn ihmisen asiasta – siitä Soinin vaalimasta vennamolaisuudesta – ei löydy jälkeäkään, kun tutustuu Halla.ahoin kannattajien kirjoituksiin tai miehen itsensä lausuntoihin.”

Halla-aho joukkoineen voitti kisan. Sitä seurasi neuvotteluita tuloksena perussuomalaisten joutuminen oppositioon. Valintaa seuranneena tiistaina seurasin suorana netistä, kun kaksikymmentä perussuomalaista ilmoitti jättävänsä puolueen. Yllätyin melkoisesti. Se tuntui yllättäneen kaikki muut politiikan seuraajat paitsi Nurmen, koska hän tiesi mistä oli kyse. Hän oli kirjoittanut Halla-ahon puheenjohtajavalinnan varalle tehdystä suunnitelmasta uutisen jo viikko ennen puoluekokousta.

”Pääministeri Sipilä ei välttämättä koskaan myönnä, että hänellä olisi ollut valmiina suunnitelmaa Halla-ahon voiton varalle tai että hänen oma puolueensa olisi aloittanut jo toukokuussa salaista operaatiota, joka päätettiin käynnistää juuri siksi, että keskusta varautui etukäteen perussuomalaisten hajoamiseen ja halusi hyötyä siitä.”

Politiikan suurkuluttajalle kirja on ehdoton lukuelämys. Vaikka kupletin juonen tietääkin jo ennalta, kirja avaa monia sellaisia asioita, joita ei julkisuudessa ole esiintynyt. Nurmi on todella aiheeseensa perehtynyt, hän taustoittaa varsin perusteellisesti perussuomalaisten julkisuudelta piilossa pysyneitä riitoja ja ongelmia. Puolueen sisällä oli ollut jännitteitä ja sisäisiä erimielisyyksiä jo pitkään. Sivuilla vilahtavat muun muassa Hakkaraisen ja Tynkkysen toilailut. Nurmi on myös haastatellut lukuisan joukon eri tavoin tapahtumiin osallistuneita poliitikkoja. Kirjan lopussa on hyvin laajat haastattelut jo yksistään Timo Soinista ja Jussi Halla-ahosta. Heidän lisäkseen omilla nimillään esiintyvät muun muassa Jussi Niinistö, Matti Putkonen, Juho Eerola, Olli Immonen, Sampo Terho, Veera Ruoho, Antti Rinne, Alexander Stubb sekä Anna-Maja Henriksson. Kirja avaa myös mielenkiintoisen ikkunan politiikan toimittajan arkeen, sen haasteisiin ja kohtaamisiin.

Politiikka on kova laji, mutta mielenkiintoinen sellainen ja välillä myös taidokasta teatteria. Saisivat tv-sarjojen käsikirjoittajat ottaa mallia, ainakin kesäuusintoihinsa.

”Soini valaa uskoa ja valmistaa joukon kokemattomia kohtaamaan myrskyisän palautteen. Lopuksi hän irrottaa pinssin puvuntakkinsa rintapielestä ja laskee sen pyödälle. Terho poimii arvoesineen povitaskuunsa muistoksi. ”Kun Timo sanoi, että mennään sitten, ja irrotti pinssinsä, huoneessa oli vakavaa ja hiljaista”, eräs nykyisistä sinisistä myöntää.”

Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia. Into kustannus. 2017. 307s.