Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen

 ”Silti koko Suomi saman pöydän ääressä on usein ollut suuri herättelijä. Teemme joka päivä töitä omien arvojemme pohjalta, ja aina ne eivät kohtaa. Se on saanut minut pohtimaan suhdettani yhteiskuntaan ja erilaisiin arvoihin osana tuota yhteiskuntaa. Oli ihminen kuka tahansa tai sanoi mitä tahansa, eduskunnassa hän ei katoa silmistäni vaan istuu seuraavanakin päivänä kanssani saman pöydän ääreen. Se pakottaa kerta toisensa jälkeen katsomaan asioita silmiin, se pakottaa etsimään tietä ja ymmärrystä toistemme luo.”

Kenellekään tämän blogin lukijoista ei liene epäselvää se miten valtavan kiinnostunut olen politiikasta ja polittisista elämänkerroista. Kun huomasin tämän kirjan kirjaston hyllyssä, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen: kirjahan oli varsinainen herkkupala, epätavallista reittiä Arkadianmäelle päätyneen Suomen ensimmäisen tummaihoisen kansanedustajan tarina. Onhan tämä luettava.

Musta tulee isona valkoinen on Jani Toivolan elämäntarina. Kirja etenee kronologisesti pikku-Janin elämästä kohti nykyisyyttä. Toivolan elämästä kenialainen isä katosi pojan ollessa ihan pieni, äiti kasvatti tanssimista ja näyttelemistä rakastavaa poikaansa yksin, kunnes perheeseen tuli isäpuoli ja myöhemmin sisaruksia. Erilainen Jani joutui koulussa kiusatuksi, mutta sittemmin Toivola on kääntänyt kurjat kokemukset voitokseen: hän kiertää kouluissa puhumassa kiusaamisesta ja pitää tärkeää asiaa muutenkin esillä.

Kirja kertoo miten paljon Toivolassa on paljon päättäväisyyttä, rohkeutta, energiaa ja intohimoa. Hän halusi näyttelijäksi ja pääsikin miltei Teatterikorkeakouluun – pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen. Teakin ovet kuitenkin pysyivät suljettuina ja Toivola lähti toteuttamaan unelmaansa näyttelemisestä NewYorkiin. Täysin uudessa ympäristössä Toivola etsi itseään, löysi ja oppi uutta. Vastoinkäymisiltä hän ei säästy, mutta käänsi lopulta ne voitokseen.

”Sinä vuonna kun tulin valituksi eduskuntaan, saivat perussuomalaiset ison vaalivoiton ja useita uusia paikkoja eduskunnassa. Median huomio kiinnittyi paljon heihin. Ilmassa oli sellaista odotusta, että he tekisivät virheitä tai käyttätyisivät huonosti. Toisinaan joku heidän eduskuntaryhmänsä jäsen niin tekikin, mutta pääosin tuollainen odotusilmapiiri tuntui sivusta seurattuna kohtuuttomalta perussuomalaisten enemmistöä ajatellen. Tiedostin myös, että pääsin itse huomattavasti helpommalta. Kukaan ei odottanut minun mokaavan tai sanovan jotakin tyhmää tai sopimatonta. Sain rauhassa hapuilla ja olla kömpelösti pihalla.”

Minulle luonnollisesti kirjan mielenkiintoisin osuus oli Jani Toivolan kokemukset ja ajatukset kansanedustan työstä. On varmasti iso asia olla ensimmäinen tummaihoinen kansanedustaja ja tulla vielä politiikan ulkopuolelta suoraan eduskuntaan aikana, jolloin Perussuomalaiset saivat jytkynsä ja hallitus hehkui sateenkaaren väreissä. Toivolan teksti on rehellistä ja aitoa: hän kertoo suoraan millaista on olla politiikan keltanokka suuressa ja hienossa talossa. Hän on jättänyt politiikkaan kädenjälkensä, uuden avioliittolain hyväksytty esitys on Toivolan nimissä.

Jani Toivolalla oli ollut pitkään unelma: hän halusi tulla isäksi. Eikä ihan vai viikonloppuisäksi, vaan hän halusi olla lähivanhempi Hän on homo ja tiesi, miten vielä vähän aikaa sitten yhteiskunta piti homoutta ja isyyttä toisensa poissulkevina asioina. New Yorkissa hän näki ravintolassa miesparin, jolla on pieni lapsi. Unelma on siis mahdollista. Vuosien päästä tuore kansanedustaja sai sähköpostia, joka mullisti hänen elämänsä. Monen palan loksahdettua paikoilleen Toivola oli menossa eduskunnan puhemiehen huoneeseen kertomaan elämänsä suurimmasta asiasta.

Musta tulee isona valkoinen on mielenkiintoinen kirja. Se on vahva kertomus pelosta ja siitä selviytymisestä, rehellinen ja rohkea. Vaikka kirja ei kronologisuudessaan kovin yllätä, elämäntarinan rinnalla kulkee toinen tarina: Toivolan ja hänen veljensä matka tuntemattomien sukulaisten luo Keniaan. Keniassa moni pala löytää paikkansa.

Palapelin palojen etsimistä ja niiden löytymistä on mielenkiintoista seurata umpirehellisen ja syväluotaavan kirjan sivuilla ja tuon etsinnän kertomisen Toivola tekee taidolla – suoraan, mutta nostamatta itseään kuitenkaan jalustalle.

”Yhtäkkiä olet yksin, seuranasi vain pelko ja epävarmuus. Ympärilläsi avautuu jonkinlainen neutraali tyhjyys, joka sinun pitäisi psytyä tyttämään elämällä: ihmisillä, ystävillä, arkisilla rutiineilla, lempipaikoilla, työllä, harrastuksilla, juhlilla... Ei auta muu kuin ryhtyä päättäväisesti hommiin.”

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen. 2016, Siltala. 266 s.