Rosa Liksom: Everstinna

"Isä teki minusta valkoisen Suomen tyttären. Eversti natsin. En häpeä kumpaakaan.”

Everstinna komeili talvella monen kirjalistan kärjessä ja koska yritän lukea mahdollisimman paljon kotimaista kirjallisuutta, varasin kirjan. Olin aiemmin lukenut Liksomilta Hytti nro.6 eikä se kolahtanut. Odotukset olivat silti korkealla.

Alusta lähtien huomasin, että Everstinna on hyvin erilainen kirja kuin edeltäjänsä. Everstinna on kertomus naisesta, joka kasvaa kahtia jakautuneen kansan aikana oppien ihannoimaan kansallismielisyyttä ja vihaamaan eri tavalla ajattelevia. Lapsuudessa tapahtuneen asian takia Everstinnan elämä menee moni tavoin vinoon. Hänen elämäänsä mahtuu Lapin kauneutta, valtavaa loistoa natsijohtajien juhlissa, mutta myös suuria varjoja, valtaa ja vaaroja. On kolme avioliittoa, ensimmäinen kotoa poispääsyn takia, toisen aamenen jälkeen kaikki muuttuu radikaalisti ja kolmas kääntää taas vallan päälaelleen.

Näissä mietteissä Everstinna pohtii elämäänsä yhden yön verran lukuunottamatta kirjan alku- ja loppulukuja. Kirja on kirjoitettu meänkielellä, eli Torniojokilaaksossa puhuttavalla suomen kieltä kovin muistuttavalla kielellä. Parin sivun jälkeen kieleen tottuu enkä voisi enää kuvitellakaan, että tätä kirjaa olisi muulla kielellä kirjoitettu!

”Kosto oli ajan henki ja sille ajjethiin nimi, kansalisuusaate. Sen varhaan sotatoimet rakenethiiin. Ruotti jelpasi Kolmatta Valtakuntaa toimittamalla sinne rahhaa, malmia ja kuulalaakereita. Kaikkia näit' Vyyreri tartti sotatateolisuuen pyörittämiseen. Himmleri oli pötkähtänny Roaniamele ja ilmottannu Tiitelille, ett' h'n haluaa saunoa oikeassa savusaunassa. Iiteli sitte käänty häissään Everstin puohlen, että voisko Himmleri tulla teile ko teilä saa Lapin läänin parhaat löylyt.”

Everstinna on värisyttävä ja vaikuttava kirja. Tämä todella kolahti. Liksom osaa pitää lukijansa otteessaan: kirja on rankka ja hekumallinen, mutta silti hyvin koukuttava. Kun Everstinnalle tapahtuu jotakin karmeaa, haluaa tietää miten hän selviää vai selviääkö sittenkään. Everstinnan tarinan taustalla on aikansa kohukirjailija Annikki Kariniemi-Willamo-Heikanmaan elämäntarina, tosin sitä tuoda kirjassa missään ilmi eikä kirjaa ole elämänkerraksi tarkoitettu. Totta tai ei, tällaisia tarinoita on enemmän kuin arvaammekaan.

Tällaista kirjaa ei parane ohittaa. Onneksi en ohittanut.

”Mie sain omale persoonalle klooriaa ja se riitti. Kirjallisesta arvostuksesta en perustannu. Yritin matkia Mailaa ja järjestin tässä sinisessä pirtissä pitoja, mutta laihaksi se meno jäi. Lappilaiset ei ossaa juhlia. Ruoka hotkithaan ja juomat ryystethään kauhealla hopula, sitte lähethään pois.”

Rosa Liksom: Everstinna. Like 2017. 195 s.