Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

”Elsa odotti ateljeessaan jo hermostuneena mallipuseroitaan, mutta oli tyytyväinen nähtyään, miten tyylikkäiltä ne näyttivät. Joku amerikkalainen ostaja oli kuulemma tulossa illasuussa tekemään tilausta. Elsa oli pian lähdössä Italiaan ja kysyi, hoitaisinko jälleen koko putiikkia hänen poissa ollessaan. Sanoin ihan suoraan, etten voisi sitoutua pidemmälle kuin heinäkuun loppuun, sillä viimeistään elokuun alussa matkustaisin takaisin Suomeen.”

Suosittu (ainakin kirjaston varausjonon perusteella) Syrjästäkatsojan tarinoita- sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaansa. Viime kirjassa kertojan ääni vaihtui äidiltä tyttärelle ja tämänkin kirjan päähenkilö on Kirsti-tytär.

Kirjan alussa eletään vuotta 1927. Kirsti asuu Pariisissa ja työnskentelee vaateiden parissa. Hän asuu paheellisesti sulhasensa kanssa samassa huoneessa pariisilaisessa hotellissa peläten, että susiparina elely päätyy äidin korviin vanhoillisempaan Suomeen. Samassa hotellissa asustaa muitakin suomalaisia, mm. nuori teologian ylioppilas Mika Waltari. Kirsti haaveilee paluusta Suomeen ja oman muotihuoneen perustamisesta. Kirjan nimi ”Taiteilijan vaimo” kertoo paljon siitä mihin Kirstin elämä Suomessa vie.

Kirsti päätyy naimisiin taitelijansa kanssa, perhe kasvaa, unelmat toteutuvat ja molemmilla puolisoilla on kiire. Taiteilijan vaimon arki ei olekaan ihan niin huoletonta ja helppoakaan. Kirsti koettaa setviä elämäänsä oikukkaan puolisonsa, vauvan hoidon ja bisnesksen pyörittämisen kanssa. Kirsti on kuin äitinsä, neuvokkuutta ja taidollisuutta riittää, mutta hänessä on myös taiteellinen puoli, jonka alkuperää hän pohtii. Suomessa eletään amerikkalaisen laman mainingeissa ja kotimaisen oikeistolaisuuden vyöryy albergalaisten elämään. Kirjan lopussa Kirsti saa tietää syntyperäänsä liittyvän salaisuuden ja hänelle selviää mistä kaikki se taiteellisuus ja kosmopoliittisuus on peräisin.

”Niin tosiaan. Sitä en tullut edes ajatelleeksi. Kello oli jo melkein kolme. Jos Elias oli kerran pidätettynä, Iivon olisi pitänyt palata jo kaupungista kotiin. Poliisit olivat jo taatusti pidättäneet hänetkin, ellei hän sitten ollut onnistunut livistämään turvaan. Nansenin passilla sai aina olla varuillaan, ettei joutunut tekemisiin virkavallan kanssa.”

Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan edellisestä kirjasta. Manninen taitaa kyllä hommansa, lukija koukutetaan sujuvalla teksillä ja sovilla määrällä juonenkäänteitä sekä historian tositapahtumat on ujutettu tarinaan mallikkaasti. Kirjan päähenkilön vaihtuminen Ida-äidistä Kirstiin ei haitannut tässä kirjassa enää niin paljon kuin edellisessä kirjassa. En tiedä jatkuuko sarja vielä, mutta toivon sitä. Olisi mielenkiintoista lukea miten salaisuuden paljastuminen vaikuttaa Kirstin elämään tai 30-luvun lopulla alkavat sotavuodet. Suomen historiassa ammennettavaa riittäisi vielä Idan, Kirstin ja näiden lähipiirin tuleviin vaiheisiin.

”Jotakin jäi sanomatta, aistin sen kyllä. Äiti oli aikonut sanoa jotakin muuta. Ehkä isä oli ollut komea mutta huikentelevainen tai ehkä he olivat menneet naimisiin vain siksi, että äiti oli tullut raskaaksi. Jokin kipeä kohta isääni liittyi, olin siitä aivan varma. Ei auttanut kuin toivoa, että äiti olisi jonakin päivänä valmis kertomaan minulle totuuden.”

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo. Otava. 2018. 427s.