Ben Kalland: Vien sinut kotiin

”Ellen jäi seisomaan paikalleen. Hän katsoi minua vakavissaan.
”Tiedäkö mitä veli Jonsson sanoi minulle?” hän kysyi. ”Jos tervehdit huoraan olet kohta itsekin huora. Olenko minä nyt sinusta huora?””

Jossakin netin uumenissa törmäsin juttuun uskontoa käsittelevästä romaanista. Jes. Näitä olen kaipaillut. Varasin kirjan kirjastosta sen kummennin sitä katsastamatta. Jonkin aikaa jouduin sitä odottamaan, aika moni muukin halusi lukea Kallandin esikoisen.

Ben Kallandin esikoisromaanin päähenkilö ja kertoja on suomenruotsalainen Markus Douglas, jehovan todistajiin kuuluvan perheen poika. Markuksen lisäksi perheeseen kuuluu kolme siskoa, yksi heistä on lahjakas viulisti, ja vanhemmat. Kesät kuluvat mökillä meren rannalla, talossa, johon liittyy perheessä vaiettu täti ja talvet Helsingissä. Seurakunnan opit määräävät elämässä paljon, mutta miehenä Markuksella on moni ovi avoimempana kuin siskoilleen. Lopulta Markus löytää itsensä korkealta Jehovien kansainvälisestä hierarkiasta Brooklynistä. Juuri ennen uran kannalta ratkaisevaa äänestystä Markus saa tietää kaksi asiaa: hänen siskonsa on kuollut ja hänellä on tytär.

Kirjan luvut vuorottelevat Markuksen lapsuuden ja nykyisyyden välillä. Kalland ei lyö heti kaikkia kortteja pöytään, vaan kuorii Markuksen tarinaa kerros kerrokselta. Markuksen ja hänen perheensä sekä ystäviensä tarinan lomassa Kalland avaa Jehovan todistajien maailmaa, seurakuntaelämää, organisaatiota ylintä johota myöden sekä tiukkaakin tiukan opin vaikutusta tavallisten ihmisten arkeen. Sääntöjä tulee noudattaa piiruntarkasti, koska noudattamatta jättämisellä on hurjat seuraukset. Rangaistukset ovat hurjia, ja tämän saa Markus tuta.

Jehovalaisuus ei kirjassa kuitenkaan pompi lukijan silmille, eikä rankalla opilla mässäillä tai sitä kauhistella, se esitellään osana Markuksen ja tämän perheen elämää. Alussa saa vähän aikaa jopa odotella ensimmäistä viittausta aiheseen. Uskoisin, että jehovalaisuuden jutut aukeavat myös ei-niin-asiaan-perehtyneelle lukijalle hyvin. Aihe on tärkeä, puhutteleva ja jotenkin vähän karmaisevakin. Parasta kirjassa on kuitenkin se, että tarina säilyttää mielenkiintonsa loppuun asti. Ja vaikka ei olisikan kiinnostunut jehovalaisuudesta tai uskonnoista ylipäätään, kirja on lukemisen arvoinen. Taitava ensiteos.

””En halua riidellä kanssasi. Olet suvun ainoa, joka edes puhuu kanssani, en halua menettää sinuakin. Meillä on niin vähän aikaa, sitä tarkoitin. Meidän pitää kohdella aikaa kuin rahaa.””

Ben Kalland: Vien sinut kotiin. Atena 2017. 284 s.