maanantai 31. joulukuuta 2018

Anna Kontula: Eduskunta - ystäviä ja vihamiehiä


”Mutta politiikan aikamuoto on futuuri, parhaan mahdollisen tulevaisuuden tavoittelu olemassa olevista lähtökohdista.”
Matka kansanedustajaksi on yleensä pitkä, kivinen ja kallis. Moni halajaa Arkadianmäellä, mutta aika harva lopulta pääsee. Meille Suuren salin ulkopuolella oleville eduskuntatyö näyttäytyy lähinnä tv:n väittelyistä eikä me siitä paljoa muuta tiedetäkään.  Millaista on tehdä työtä erilaisten kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen luvatussa valtakunnassa?

Toisen kauden tutkijataustainen vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula avaa oven kansanedustajan arkeen kirjassaan ”Eduskunta - ystäviä ja vihamiehiä”.  Hän  on tehnyt harvinaisen mielenkiintoisen työn koottuaan yksiin kansiin näkemyksensä eduskunnasta jututettuaan kollegoitaan ja havainoituaan ympäristöään.  

Kirjasta oikeastaan nousee pari keskeistä asiaa: aina on kiire ja seuraava konflikti saattaa odottaa jo nurkan takana. Kansanedustajan kalenteri elää koko ajan, vaikka se on alati täynnä. Homma on kokonaisvaltaista ja melkoista säätöä eikä se koske vain edustajaa itseään. Kun aikataulut venyy ja paukkuu, perhe joutuu tottumaan edustajan poissaoloon ja jatkuviin muutoksiin. Sellainen vaatii joustoa monelta taholta ja pitkää pinnaa. Edustajaa itseään voi syyllisyys painaa, kun joutuu olemaan paljon poissa perheen luota, mutta  onneksi perheaikaa suojellaan eduskunnassa: työlle ei saa omistautua perheen kustannuksella.
”Osa edustajan ydinosaamista on ajankäytön huolellinen punninta. Ammattitaitoinen poliitikko varjelee aikaansa, ehtii sinne, minne pitää, ja toisaalta välttää turhat aikasyöpöt.”
Kaikki kansanedustajat ovat periaatteessa samanarvoisia, mutta Kontulan mukaan eduskunta on täynnä nokkimisjärjestyksiä. Näkyvin paikka on varmasti Suuressa salissa, jossa noudatetaan senioriteettia eli pisimpään edustajana olleet sijoittuvat eturiviin ja vastatulleet taakse. Eturivissä  näkyvyyttä on helpompi saada kuin takarivissä. Onko eturivissä aina painavaa sanottavaa, se on eri asia. Eduskunta on työpaikka, jossa vaikutusvalta hankitaan asiantuntemuksella. Lainsäädäntötyö pääosin tapahtuu valiokunnissa, joten niiden tärkeät paikat ovat hyvin haluttuja.

Valtakunnan kaapin päällä ei haluta näyttää häviäjiltä. Ja aika vaikeaa on pärjätä kilpailussa, jos näyttää luovuttavan heti kättelyssä. Naisella väsymys näyttää heikkoudelta, miehellä paljolta työmäärältä. Muutenkin pärjää paremmin, jos on keski-ikäinen mies. 

Kansanedustajat mielletään usein ulospäinsuuntautuneiksi ja sosiaalisiksi ihmisiksi. Totuus on kuitenkin toinen, kaikki eivät koe olevansa superverkostujia, toinen on arka, kolmas kuvaa itseään jossain määrin umpimieliseksi. Kulisseissa löytyy myös avioeroa harkitseva oksentava edustajakollega tai arvoisa miesjoukko jonottamassa siivottavana olevaan vessaan kuin kuka tahansa muu.

Kirjasta välittyy hyvin kuva, että kansanedustajan työ ei ole yhtä kahvin juontia, väittelyä Suuressa salissa, suun soittoa ja taksilla ajelua. Homma on kamppailua vallasta: kamppaillaan politiikan suunnasta, näkyvyydestä, yksilöiden ja eri ryhmien välillä. Kollegat ovat samalla pahimpia kilpailijoita ja työkavereita. Oma eduskuntaryhmä on tärkeä ja kuppilassa ollaan yhteyksissä yli puolerajojen. Kuulostaa varsin skitsofreniselta, mutta verkostumisen taito on tärkeää. Paljon puhuttanut ryhmäkuri saa myös useamman sivun verran tilaa Kontulan kirjassa. Hän pitää sitä laajasti hyväksyttynä ja tunnustettuna juttuna. Sen haastamisessa on tosi kyseessä.

Tämä on ehdottomasti politiikan hevijuusereiden kirja. Minusta tämä kirja sopii erityisesti niiden lukulistalle, jotka väittävät kansanedustajan homman olevan vain verovaroilla elämistä ja puolet vuodesta lomailua. Kansanedustajan homma ei totta vie ole helppoa eikä koske vain edustajaa itseään. Kontula avaa mielenkiintoisesti oven Eduskuntatalon arkeen ja näyttää sieltä paljon sellaista, jota ei näe televisiosta. Hän kertoo sykähdyttäviä tarinoita niistäkin hetkistä joita me muut emme näe Suomen julkisimmasta ja salaisimmasta työpaikasta.
”Politiikassa ei voi tehdä tai saavuttaa mitään yksin.”

Anna Kontula: Eduskunta - ystäviä ja vihamiehiä. Into-Kustannus Oy. 2018. 240s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti