”Scriptalainen argumentaatio ja kielenkäyttö on levinnyt laajalle suomenkielisessä internetissä. Kukaan muu valtakunnallisen tason nykypoliitikko ei ole noussut asemaansa samalla tavalla nimenomaan kirjoittamalla.”
Jussi Halla-aho on mies, joka herättää vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Hän ei ole niitä ihmisiä, joista sanotaan ”ihan kiva”.
Kiva tai ei, toimittaja ja tietokirjailija Lauri Nurmi on kerännyt tämän kovin paljon mediaa ja ihmisiä puhuttavan miehen elämän varrelta paloja yhteen ja koonnut niistä elämänkerran, jota varten kirjan kohde ei ole sanonut halaistua sanaa. Siksi epävirallisuus.
Muta aloitetaanpa alusta. Kirja etenee kronologisesti pikku-Jussin lapsuudesta kohti nykypäivää. Nuori Jussi kasvoi Tampereella, vanhemmat erosivat, Jussi kävi sivarin, soitti Blashemia-nimisessä metallibändissä, opiskeli ensin ammatin päätyen sen jälkeen opiskelemaan kielitieteitä yliopistoon tohtorintutkintoon asti. Tutkijanura tyssäsi mielipiteisiin ja mies ajautui politiikkaan. Näin elämäntarina lyhykäisyydessään menee.
Halla-aholle tohtorismiehenä kirjoittaminen on kaikkein luontevin tapa ilmaista itseään. Vuosituhannen alkupuolella syntyi Scripta, monikulttuurisuuden ja maahanmuuton kritisoimiseen keskittynyt blogi. Halla-ahon blogi alkoi kerätä lukijoita, mies taas suosiota ja eipä aikaakaan kun syntyi Homma-foorumi ja Halla-aho sai faniensa keskuudessa nimen Mestari.
Pian ei kirjoittelu riittänyt, vaan Halla-aho löysi itsensä politiikasta. Se miten hän sinne päätyi, ei ole ihan se perinteisin poliittinen reitti. Matkassa on ollut mutkia, esteitä ja sattumuksia. Ja tietenkin Timo Soini. Mutta tie vei ensin kaupunginvaltuustoon, sitten eduskuntaan ja europarlamenttiin ja lopulta perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaksi. Koko kansan tietoisuuteen. Eteenpäin häntä on tuuppinut aito ideologinen polte ja usko omaan asiaansa. Ja ne fanit tietenkin. Se mitä harvemmin on julkisuudessa nostettu esiin, on hänen sukutaustansa, joka ei varmastikaan ole voinut olla vaikuttamatta. Bergrothien historian kavalkaadiin on mahtunut monenlaista vaikuttajaa ennen Halla-ahoa.
Kirjana Nurmen kirjoittama kirja Halla-ahosta on mielenkiintoinen, monipuolinen ja sujuva teos. Sen valtava taustatyö huokuu sivu sivulta vastaan. Nurmi on haastatellut suuren joukon ihmisiä, lukenut Scriptan läpi ja paljon muutakin, tutkinut ja kääntänyt osapuilleen kaikki aiheeseen liittyvät kivet. Ja hän on toki toimittajantyönsä puolesta tavannut Halla-ahon monesti, siis muissa merkeissä kuin tämän kirjan. Politiikasta kiinnostuneille tätä kirjaa ei voi kuin suositella luettavaksi, muillekin kirja avaa mielenkiintoisella tavalla erikoisen elämäntien nykypäivän Suomessa. Jussi Halla-aho piirtyy Lauri Nurmen kirjassa varsin määrätietoisena miehenä, joka ei juurikaan säästele mielipiteitään eikä lukijoitaan. Hän sanoo suoraan mitä ajattelee.
Jussi Halla-aho on mies, jolla on vahvoja mielipiteitä. Olen Halla-ahon kanssa likimain kaikesta eri mieltä, mutta minua on aina kiehtonut hänen epätavallinen polkunsa politiikan huipulle. Ja niitä Halla-ahon mielipiteitä tästä kirjasta löytyy. Välillä ne tuntuivat pahalta, välillä hurjilta ja välillä ei voinut olla miettimättä miksi joku ajattelee toisesta ihmisestä näin. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista käsittelee Halla-ahon ja edesmenneen Pentti Linkolan ajatusmaailmojen samankaltaisuutta.
Kesällä 2017 perussuomalaisten vaihtaessa puheenjohtajaansa kirjoitin Facebookiin:
”Olen tässä miettinyt, että jos Jussi Halla-aho rakastaisi maailmaa, kansoja ja elämää samalla vimmalla kuin vihaa, niin hän saisi paljon aikaan.”
Nurmen kirjan luettuani olen edelleen samaa mieltä.
”Kun Halla-aho paneutuu johonkin - olkoon se sitten kommunismin torjumisen historia, hevimusiikki, kauhuelokuvat tai maahanmuuton vastustaminen - hän vaikuttaa tekevän sen liki uskonnollisella hartaudella, mikä mahdollistaa menestyksen. Sen sijaan hänessä on vähemmän renessanssista tutun Homo universaliksen, Leonardo da Vincin kaltaisen yleisneron, piirteitä.”
Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta. Into. 2020. 336s.
Halla-ahoa kun haastatellaan niin nytkii sen kurkussa, joutuu
VastaaPoistanieleksimään, olisiko ihan pikku-piruja kurkku täys ?
Jotain todella epäilyttävää on Jussissa, en osaa sanoa. Aina alkaa ahdistamaan kun kuvansa näkyy, harmillisen älykäs.
Minä taas olen aina tykännyt hänen persoonastaan. Hän ei ole mielistelijä eikä tyrkky ja puhuu kirjakielellä. Ja älykäs, sitä hän todella on. Tosin priorisoi kykynsä minusta väärään suuntaan.
Poista