Lauri Johansson, toimittanut Jarkko Sipilä: Late: Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

”Haluan kertoa tarinani, jotta joku välttyisi samanlaiselta kohtalolta”

Lauri ”Late” Johansson lienee mies, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Hän on entinen ammattirikollinen ja murhaaja, jonka elämä muuttui yhtenä yönä täysin. Mies on jossakin määrin julkisuudesta tuttu, ja hänen edesottamuksensa ovat pääpiirteittäin ihmisten tiedossa. 

Mistä mies tulee ja mitä kaikkea on jäänyt matkan varrelle? Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea löytyy tekojen takaa?

Dekkaristi ja rikostoimittaja Jarkko Sipilän toimittama Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina kertoo vastaukset kaikkeen tähän.

Kirja alkaa lapsuudesta, joka ei kohdellut pikku-Lauria lempeällä kädellä. Selkään tuli koulussa ja kotona. Isä joi ja oli väkivaltainen, äiti lempeämpi uskon nainen. Lämpöä elämään toi myös kesät  mummolassa Pielavedellä. 

Koulunpenkin kuluttaminen ei maistunut nuorelle Johanssonille, mutta monenlaiset rikokset sen sijaan kyllä. 16-vuotiaana häkki heilahti ensimmäisen kerran. Tie vei Katajanokalle isojen poikien joukkoon. 

”Raaka-Arska ja Ahti olivat ensimmäiset sellikaverini ikinä. He vetelivät sängyissään sätkää ja karistelivat tuhkat päälleni. Opin vankilassa sietämään sätkätupakan käryä. Oli pakko.”

Rikollisen ura jatkui, hurjistui ja raa´istui. Huumeet tulivat mukaan kuvioihin 80-luvun lopulla Sörkän vankilassa. Alkuun Johansson ei itse kamaa käyttänyt, mutta eipä aikaakaan, kama alkoi maistua hänellekin, tosin Johansson ei koskaan piikittänyt itseään. Huumeet toivat rahaa ja rahaa hän todella käytti. Matkoja, komeita autoja, milloin mitäkin. Elämä oli todellakin sellaista, jota rikollisjärjestö Natural Born Killersin pomon ja pelätyn rikollisen elämä on. Late oli kingi, kylmäverinen ja vaarallinen mies.

Ensimmäinen kaato eli murha tapahtui vuonna 1992 syrjäisellä metsätiellä. Henkensä menetti velkaa ollut Pauli Saastamoinen. Kaatoa seurasi kaatopihvit. Myöhemmin henkensä menetti vielä kaksi miestä, joista toinen oli Remu Aaltosen veli.

”Härskeintä oli se, että menin Paulin hautajaisiin ja vein kukkia. Pidin haudalla lyhyen puheen ja istuin omaisten pöydässä. Paulin lapsi oli sylissäni.

Kytät sanoivat minua hirviöksi. Olin mennyt murhaamani miehen hautajaisiin. Shakinpelaajana se oli ainoa oikea siirto siihen kohtaan. Vakuutin edes omaiset.”

Vankiloita Johansson ehti ”uransa” aikana kiertää useita eikä mielisairaalat ja lepositeetkään vieraita ole. 

Meno oli hurjaa kalterien molemmin puolin, kunnes tuli yö, joka muutti kaiken.

"Polvistuin sängyn viereen sellin lattialle. Sain kokea yliluonnollista Pyhän Hengen ja Jumalan sekä hänen Poikansa läsnäoloa. Koin ihan fyysisesti, kuinka lämmin virta meni hiusrajasta aina varpaisiin.

Keskiviikon uskoontuloni jälkeen soitin heti torstaiaamuna tutulle Helsingin murharyhmän tutkijalle Marja Vuennolle ja sanoin haluavani tunnustaa Saastamoisen ja Aaltosen murhat.”

Elämä muuttui ja vaikka kakku piteni, Johansson halusi olla rehellinen. Koko 2000-luvun vankilassa lusinut mies vapautui lopulta kesäkuun 1. päivänä 2020. Hän sai irrottaa koeaikaisen pannan jalastaan. Vankilassa ollessaan Johansson kirjoitti ylioppilaaksi, nykyään hän on naimisissa ja selättänyt syövän.

Olipahan kirja. Tykkään true crimesta ja olen ”tottunut” lukemaan kovistakin rikoksista ja vankilajutuista, joten siinä suhteessa kirja ei ollut mitenkään karmaiseva. 

Rankka elämä takana, kieli sen mukainen. Late ei säästele itseään. Kieli on rosoista, mutta ehkäpä juuri se kertoo tekijän rehellisyydestä paljon. Hän kertoo asiat kuten ne olivat, ovat. Kaunistelematta.

Koskettavaa kirjassa oli jossakin aivan muualla kuin rikollisessa elämässä ja murhissa: Laten elämänmuutos on todella puhutteleva ja minulle myös todistus Jumalan muutosvoimasta. Voisi sanoa, että Laten kohdalla tarinassa on onnellinen loppu.

Ajattelen, että Late Johansson on yhä elossa sen vuoksi, että joku todella oppisi hänen tarinastaan. Hän on täällä kertomassa myös siitä, mihin Jumala voi. Siunausta vaan Latelle.

Niin ja ehkäpä jollakin jää joku rikos tekemättä tämän kirjan jälkeen. Toivottavasti.

Lauri Johansson,  toimittanut Jarkko Sipilä: Late: Suomen pelätyimmän rikollisen tarina. 2021. Lukija: Jari Nissinen. 7t 48min. Lainaukset e-kirjasta.