Esko Häkli ja Severi Blomstedt (toim.): Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä.

Ainolan asukeista, etenkin Jean Sibeliuksesta on viime viikot puhuttu valtavasti. Tässä kirjassa valokeilaan pääsee Sibeliusten koti - Ainola. Ainola oli Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti yli 60 vuoden ajan. Lars Sonckin suunnittelema Ainolan jugendtyylinen päärakennus valmistui vuonna 1904. Päärakennus suunniteltiin niin, että sieltä oli Sibeliuksen toivomuksen mukaisesti näkymät Tuusulanjärvelle.

Sibeliukset muuttivat Ainolaan 1904. Tuolloin talo oli paljon pienempi kuin millaisena me sen tiedämme.  Kirja käy läpi Ainolan muutokset yksityiskohtaisesti piirustuksia ja vuosien saatossa tehtyjä laajennuksia myöten. Kirjassa kerrotaan miten Jean Sibeliuksen mielipaikoiksi osoittautuvat työhuone yläkerrassa ja myöhemmin - lasten muutettua pois - uusi alakerran kirjasto. Kaikkina aikoina hänet kuitenkin saattoi löytää päiväkävelyltä läheisestä metsästä, sävellyksiä päässään sommittelemasta. Ja koska Janne ei yksin asunut Ainolaa, niin valokeilaan pääsevät myös muutkin asukkaat, mutta talon ja sen arjen näkökulmasta. Ainolan historiaan kuuluu myös koko Tuusulanjärven taitelijayhteisön jäsenet.

Ainolassa isännän työ määritteli talon koko elämän. Meteliä ei saanut pitää ja kaiken tuli olla tiptop – isännän vaatteita ja ulkoista habitusta myöden. Aino Sibelius puolestaan oli monipuolisesti lahjakas nainen, jonka taidoilla ja neuvokkuudella moni Ainolan pulma saatiin ratkaistua. Aino sitkeänä naisena jaksoi luotsata Ainolaa sitkeästi purkaen huoliaan puutarhaansa, josta kirjassa kerrotaan ihastuttavan paljon. Kyökin ja puutarhan kautta tutustutaan myös Ainolan kotiapulaisiin Ainoon ja Helmiin.

Kirjassa ei tyydytä vain esittelemään taloa ja sen asukkaita, vaan esiin nostetaan myös Ainolan mittavat kokoelmat. Kirjallisuudesta, musiikista, huonekaluista, arjen esineistä sekä taiteesta koostuva kokoelma on laaja ja monipuolinen. Sibeliukset olivat sivistynyttä ja aikaansa seuraavaa väkeä. Musiikki ja kirjallisuus olivat Ainolan asukkaiden itsensä valitsemia, mutta taidetta he sen sijaan saivat paljolti lahjaksi. Taideteokset kertovat siten paljon heidän tuttava-, ystävä- ja sukulaisverkostoistaan. Ainolassa voi käydessään edelleenkin ihailla upeita tauluja, ruokasalissa yläkertaan johtavien portaiden päässä on mielitauluni: Eero Järnefeltin maalaama taulu Elisabeth Järnefeltistä.

Kirja on tasapainoinen ja miellyttävästi taitettu. Museon perustamisesta tässä kirjassa valitettavasti ei kerrota, mutta Ainolan nykypäivä tulee esiin kirjan monista kuvista. Kirjan lukuja rytmittävät sivussa juoksevat tietolaatikot, joissa esitellään henkilöitä, tuodaan esille mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Ainola-teoksen kirjoittajat ovat arkkitehti Severi Blomstedt, taidehistorioitsija Julia Donner, professori Esko Häkli ja taidehistorioitsija Riitta Konttinen. Runsaasti kuvitettu teos sisältää sekä historiallista, osin aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia että valokuvataiteilija Taneli Eskolan tätä teosta varten ottamia valokuvia nykyisestä Ainolasta.

Ainola, Sibeliusten koti Järvenpäässä –teos antaa puheenvuoron Ainolalle. Kirja katsoo Sibeliusta ja hänen elämäntyötään hiukan eri kulmasta kuin elämänkerrat yleensä. Lisäksi kirja kaikessa helppolukuisuudessaan on oiva lisä Ainolan museovieraille. Tämän kirjan luettuaan Ainolassa vierailee aivan kuin silmät olisivat auenneet katsomaan taiteilijakotia eikä vain pelkästään kotimuseota. Sitä Ainolaa, jonka valot loistivat pimeässä yössä Sibeliuksen kirjoittaessa yömyöhään nuottejaan Tuusulan hiljaisuudessa.

Esko Häkli ja Severi Blomstedt (toim.): Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä. SKS. 176 s.