”Venny opetti Clairelle tupakka-askin avulla kuvan rajauksen merkityksen. Claire on kertonut haastatteluissa, miten tupakoiva isoäiti oli leikannut Klubi 7- askin pahvikanteen katseluaukon, jonka läpi hän tarkasteli tulevan piirustuksensa tai maalauksensa aihetta. Aukko toimi kuin kameran etsin ja auttoi taiteilijaa rajaamaan kuvan. Venny rohkaisi tyttöä ja arvosteli perheyrityksen poikia siitä, etteivät nämä tuoneet esiin yksilöllistä taiteilijalaatuaan vaan signeerasivat työnsä yhteisesti firman nimissä ”Aho & Soldan.”
Maanantaina
lehdissä oli suru-uutinen. Valokuvaaja Claire Aho oli menehtynyt tulipalossa
90-vuotiaana.
Claire
oli tullut tutuksi minulle kovin rakkaan Venny Soldan-Brofeltin lapsenlapsena
kertoessaan suvustaan eri ohjelmissa. Minulle hän oli nainen, joka muistutti
kovin paljon isoäitiään – ja mikä minusta oli niin mielenkiintoista, kertoi
hänestä paljon. Tiesin Clairen olevan valokuvaaja ja dokumentoija, mutta pitkän
uran tuotoksista tiesin vähän.
Claire
Aho on Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin esikoispojan, Heikin, tytär.
Taiteilijasuvun vesana hän innostui kuvista ja Venny-isoäidin kannustamana
ryhtyi valokuvaajaksi. Heikki-isän ja Nisse-sedän legendaarinen Aho&Soldan
tarjosi Clairelle hyvän paikan oppia värivalokuvauksen ja dokumenttielokuvien
tekemisen niksejä toisen maailmansodan molemmin puolin. Hän kuvasi luontoa ja kaupunkinäkymiä sekä otti mitä
erilaisempia kuvia muodista muotoihin ja sisustuksesta ruokaan muiden muassa Kauniiseen
Kotiin, Avotakkaan, Hopeapeiliin ja Kotilieteen. Claire Ahon ura ei koostu vain
valokuvista, hänen nimissään on myös 8 dokumenttielokuvaa. Hän osallistui myös Helsingin
olympialaisten filmaamiseen sekä oli mukana tekemässä isänsä mukana dokumenttia
Jean Sibeliuksesta. Tuosta elokuvasta hän on kaikkialla kertonut miten Sibelius
pyysi nuoren tytön kutsuvan itseään Janne-sedäksi.
Tässä
kirjassa pääosassa on Clairen Ahon elämäntyö: valokuvat. Valtavasta tuotannosta tähän kirjaan on
poimittu kuvia 1950 – 1960- luvuilta. Niitä katsoessani huomaan aivan kuin
Venny olisi napannut kameran käteen ja kuvannut nuo kuvat. Niin samanlaisilta
Clairen kuvat tuntuvat isoäitinsä tauluihin nähden. Aiheissakin on kovin paljon samaa, lapsia ja
merimaisemia. Omena ei näytä tippuneen kauas puusta. Kuvat ovat kauniita, ne tulvivat värejä ja
keskittyvät olennaiseen – asiaan, jota kulloinkin esitellään: mallia, tuotetta,
sisustusta tai maisemaa.
Tämä kirja esittelee
palasen suomalaista kulttuuri- ja valokuvauksen historiaa. Vaikka Claire Aholla
oli huomattava sukutausta ja hän selvästikin oli saanut vaikutteensa sieltä,
hän silti ansioitui omana taidokkaana ja rohkeana itsenään. Vaikka traaginen
tulipalo päättikin menestyneen taiteilijan elämän, kuvat jäävät hänen jälkeensä
kertomaan yhtä merkittävää osaa Aho-Soldanin suvun taiteen historiassa.
Merja Salo - Sinikka Salokorpi : Claire Aho –
Makupaloja, WSOY 2010, 160s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti