Merja Salo - Sinikka Salokorpi : Claire Aho - Makupaloja

”Venny opetti Clairelle tupakka-askin avulla kuvan rajauksen merkityksen. Claire on kertonut haastatteluissa, miten tupakoiva isoäiti oli leikannut Klubi 7- askin pahvikanteen katseluaukon, jonka läpi hän tarkasteli tulevan piirustuksensa tai maalauksensa aihetta. Aukko toimi kuin kameran etsin ja auttoi taiteilijaa rajaamaan kuvan. Venny rohkaisi tyttöä ja arvosteli perheyrityksen poikia siitä, etteivät nämä tuoneet esiin yksilöllistä taiteilijalaatuaan vaan signeerasivat työnsä yhteisesti firman nimissä ”Aho & Soldan.”

Maanantaina lehdissä oli suru-uutinen. Valokuvaaja Claire Aho oli menehtynyt tulipalossa 90-vuotiaana.

Claire oli tullut tutuksi minulle kovin rakkaan Venny Soldan-Brofeltin lapsenlapsena kertoessaan suvustaan eri ohjelmissa. Minulle hän oli nainen, joka muistutti kovin paljon isoäitiään – ja mikä minusta oli niin mielenkiintoista, kertoi hänestä paljon. Tiesin Clairen olevan valokuvaaja ja dokumentoija, mutta pitkän uran tuotoksista tiesin vähän.

Claire Aho on Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin esikoispojan, Heikin, tytär. Taiteilijasuvun vesana hän innostui kuvista ja Venny-isoäidin kannustamana ryhtyi valokuvaajaksi. Heikki-isän ja Nisse-sedän legendaarinen Aho&Soldan tarjosi Clairelle hyvän paikan oppia värivalokuvauksen ja dokumenttielokuvien tekemisen niksejä toisen maailmansodan molemmin puolin.  Hän kuvasi luontoa ja kaupunkinäkymiä sekä otti mitä erilaisempia kuvia muodista muotoihin ja sisustuksesta ruokaan muiden muassa Kauniiseen Kotiin, Avotakkaan, Hopeapeiliin ja Kotilieteen. Claire Ahon ura ei koostu vain valokuvista, hänen nimissään on myös 8 dokumenttielokuvaa. Hän osallistui myös Helsingin olympialaisten filmaamiseen sekä oli mukana tekemässä isänsä mukana dokumenttia Jean Sibeliuksesta. Tuosta elokuvasta hän on kaikkialla kertonut miten Sibelius pyysi nuoren tytön kutsuvan itseään Janne-sedäksi.

Tässä kirjassa pääosassa on Clairen Ahon elämäntyö: valokuvat.  Valtavasta tuotannosta tähän kirjaan on poimittu kuvia 1950 – 1960- luvuilta. Niitä katsoessani huomaan aivan kuin Venny olisi napannut kameran käteen ja kuvannut nuo kuvat. Niin samanlaisilta Clairen kuvat tuntuvat isoäitinsä tauluihin nähden.  Aiheissakin on kovin paljon samaa, lapsia ja merimaisemia. Omena ei näytä tippuneen kauas puusta.  Kuvat ovat kauniita, ne tulvivat värejä ja keskittyvät olennaiseen – asiaan, jota kulloinkin esitellään: mallia, tuotetta, sisustusta tai maisemaa.

Tämä kirja esittelee palasen suomalaista kulttuuri- ja valokuvauksen historiaa. Vaikka Claire Aholla oli huomattava sukutausta ja hän selvästikin oli saanut vaikutteensa sieltä, hän silti ansioitui omana taidokkaana ja rohkeana itsenään. Vaikka traaginen tulipalo päättikin menestyneen taiteilijan elämän, kuvat jäävät hänen jälkeensä kertomaan yhtä merkittävää osaa Aho-Soldanin suvun taiteen historiassa.

Merja Salo - Sinikka Salokorpi : Claire Aho – Makupaloja, WSOY 2010, 160s.