”Teille ei sitten näytä kelpaavan mikään. Ette halua venäläistyä, ette ruotsalaistua, ette saksalais – ettekä amerikkalaistua, se on ihan ymmärrettävää. Mutta miksi suomettumisestakin pitää tuntea jatkuvasti puolivillaista häpeää!”
En ole
radio-ohjelmien ystävä, mutta yksi ohjelma saa minut tekemään jokaviikkoisen
poikkeuksen: Roman Schatzin Maamme-kirja. Schatzin ura ei ole rajoittunut vain mainioon
radio-ohjelmaan, vaan hän on sen lisäksi kirjoittanut nipun kirjoja, joten ohjelman
vannoutuneena fanina päätin tutustua miehen kirjalliseen tuotantoon.
”Heitä on tällä hetkellä neljätoista. Kuin lestadiolaisperheen lapset he seisovat rivissä puhtaina, terveinä ja suihkunraikkaina. Jokainen on vähän eri tavalla vihreä kuin vierustoverinsa, jokainen seisoo itsenäisenä omassa valkoisessa muoviruukussaan, ja yhdessä he muodostavat pienen, mutta tiheän liikuteltavan viidakon, jossa voin tarpeen vaatiessa tuntea itseni trooppiseksi pedoksi.”
Roman
Schatz on yksi kuuluisimpia maahanmuuttajiamme ja häntä pidetään Suomen ”virallisena”
saksalaisena. Schatz on ehtinyt asumaan Suomessa jo neljännesvuosisadan. Tuossa
ajassa hän on tutustunut Suomeen varsin perusteellisesti, mutta hän silti katsoo suomalaisuutta hiukan eri tavalla kuin ns.
kantasuomalaiset. Kahden maan kansalaisena Schatzilla on näköala, joka
tavalliselta suomalaiselta puuttuu. Saksalaisetkin ovat oivaltaneet Schatzin,
hän on haluttu suomalaisuuden kommentoija entisessä kotimaassaan.
Siispä, saksalaisin silmin totuus Suomesta kokemuksen
syvällä rintaäänellä. Saksalainen rakastaja on kokoelma eri
lehdissä jo aiemmin ilmestyneitä kolumneja. Niitä ei ole pituudella pilattu, mikä tekee
niistä perin luettavia. Schatzin kirjaa lukiessa saa monesti naurahtaa, mutta
myös nyökkäillä, että tällaisiahan me suomalaiset oikeasti olemme. Mies on
oikeassa analysoidessaan muun muassa avioeroja, suomalaista hiljaisuutta,
politiikkaa ja julkisuutta. Schatzin nerokkaat kolumnit eivät ole kovin syvällisiä
eikä raskaita, mutta ne laittavat lukijansa miettimään suomalaisuuden syvintä
olemusta.
Roman Schatzin kirja on yhtä oivaltava elämys kuin
miehen radio-ohjelma. Tartu siis rohkeasti tähän kirjaan, mamusetä Schatzin pohdinnat
tekevät hyvää kenelle tahansa arkiseen elämäänsä urautuneelle suomalaiselle. Sieltä
urasta tekee välillä hyvää nousta vähän katselemaan ympärilleen ja laajentaa
näkökulmia, ettei ura pääse syvenemään niin syväksi, ettei sieltä näe muuta kuin
seiniä.
”Ja nyt, vain noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, Suomi on aivan erilainen maa kuin se, johon aikanaan muutin. Täällä paistaa nykyään aurinko, eurooppalaisia, aasialaisia ja venäläisiä turisteja vilisee joka paikassa. Suomen kaupungit muuttuvat kesän ajaksi suuriksi terassiravintoloiksi, televisiosta tulee länsimaisen tosi-tv- ja muun idioottiviihteen ehdotonta kermaa, Suomen ministereillä alkaa olla seksiin eikä Neuvostoliittoon liittyviä skandaaleja, hävittäjäkoneet ostetaan nykyään Yhdysvalloista ja panssarit taas Saksasta, ja uskomatonta mutta totta, Suomi on jopa voittanut Euroviisut.”
Roman Schatz: Saksalainen rakastaja
Arktinen Banaani 2011. 202 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti