Jens Andersen: Astrid Lindgren Tämä päivä, yksi elämä

”Elämä oli lyhyt, ja oli leikittävä niin kauan kuin vielä saattoi leikkiä.”

Kuka voisi vastustaa Peppi Pitkätossua? No en minä ainakaan. Peppi on ollut minusta aina yksi upeimmista hahmoista koskaan. Opiskeluvuosinani kaverini nimittivät minut Pepin, pikku Myyn ja Tikrun risteytykseksi – kaikki satumaailman kauhukakarat samassa paketissa.  Tuosta kunnianimestäni en ole luopunut - enkä aio luopua.

Tämän kirjan takakannessa on teksti: ”Tiedätkö, miten Peppi Pitkätossu syntyi?” No, en tiennyt. Siispä oli tartuttava kirjaan ja otettava selvää, miten yksi alter egoni on saanut alkunsa. Odotukset olivat korkealla:   selatessani kirjaa kaupassa silmiini osui kuva, jossa Astrid on kiivennyt puuhun – aikuisena. Ei siis mikään tavallinen täti. En kyllä olettanut Pepin keksijän olevankaan kovin tavis.

Kirja ei tuota tässä suhteessa pettymystä. Reilussa 400 sivussa lukijalle luodaan kuva aika epätyypillisestä äiti-ihmisestä. Astrid ei osoittautunut vain lahjakkaaksi kirjailijaksi, vaan myös hyvin epäsovinnaiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi ilmaisemaan mielipiteitään koskivat ne sitten lapsia, kirjallisuutta tai politiikkaa.

Astrid Lindgren (os. Ericsson) (1907–2002) syntyi Samuel ja Hanna Ericssonin uskovaiseen maanviljelijäperheeseen. Auvoisesta lapsuudesta ei kerrota paljoakaan, mutta kun nuori Astrid alkaa seurustella eroavan ukkomiehen kanssa ja saa tälle lapsen, niin johan Andersenin kynä alkaa viuhua: nuoren neiti Ericssonin edesottamuksiin paneudutaan sitäkin innokkaammin.

Vaikka kirjallisella sektorilla meni hyvin, Lindgren ei säästy perhehuolilta myöhemminkään. Lasse-pojan syntymä ja siihen liittynyt piilottelu haukkaa ehkä hiukan liian suuren sivumäärän. Mutta kyse on elämänkerrasta eikä kirjallisuustutkimuksesta, joten sallittakoon pitkä selvitys. hän sai Lassensa luokseen ajan mittaan, meni naimisiin ja sai toisen lapsen. Avioliitto natisi liitoksistaan puolison uskottomuuden ja juomisen takia. Astrid jäi leskeksi varsin nuorena.

Vaikka omassa perheessä meni välillä miten meni, Astrid jaksoi sinnikkäästi seurata ympäristöään ja merkitä asioita muistiin: Astrid tarkkaili paljon ja teki havainnoistaan muistiinpanoja. Sotavuosina hän kirjoitti valtavasti sodan tapahtumista ja Ruotsin asemasta. Hän inhosi avoimesti Hitleriä, Mussolinia ja Stalinia ja pilaili näiden kustannuksella. Sodan seuraamisen lisäksi hän teki muistiinpanoja omista lapsistaan. Muistiinpanojen lisäksi hän ehti kirjoittaa valtavan määrän kirjeitä.

”Astrid Lindgrenin tuotannolle lienee luonteenomaista se, ettei hän koskaan kirjoittanut mitään sellaista, mitä hän itse kutsui moraalisaarnoiksi ja pyhäkoulutarinoiksi.”

Elämäkerta avaa varsin kattavasti Astridin maailmaa, kirjoja ja niiden taustoja. Reiluun neljäänsataan sivuun on pakattu valtava tietomäärä Pepin, Eemelin ja monen muun tutun satuhahmon syntyvaiheista kirja kirjalta ja niiden luojan elämäntarina kulkee sulassa sovussa kirjojen  kanssa. Kirjassa myös paljastui Lindgrenistä varsin yhteiskunnallinen ja poliittinen puoli. Politiikkaakin hän teki omalla tinkimättömän viekkaalla tyylillään. Lindgren ei ilmeisesti pelännyt ketään, hänessä oli näyttämään kaapin paikka valtion herroillekin. Hän oli pasifisti, joka piti huolta niin lapsista, eläimistä kuin demokratiasta.

Elämäkerran on kirjoittanut tanskalainen kirjallisuudentutkija ja toimittaja Jens Andersen.  Lindgrenistä olisi taatusti saanut paljon räiskyvämmänkin kirjan, tämä oli ajoittain hiukan kuivahko ja vähemmän viihdyttävä, mutta en pidä kirjaa missään tapauksessa huonona. Eipä silti, kaikessa näki Andersenin valtavan työn arkistoiden ja haastattelujen parissa. Kuvia ja päiväkirjakatkelmia on runsaasti elävöittämässä jokseenkin kuivaa tekstiä.

Peppi ravisutti aikansa jäykkiä rakenteita. Niin teki myös Astrid, hän näytti ovelasti, että elämää ei pidä aina ottaa niin karmean vakavasti ja että erilaisuudellakin on tärkeä paikkansa yhteiskunnassa, jossa kaikki yritetään tunkea samaan muottiin.  

”Ei, ei tosiaankaan. Minulla ei ole mitään kuolemista vastaan. Mutta ei vielä huomenna. Sitä ennen minun pitää vielä tehdä kaikenlaista.”

Jens Andersen Astrid Lindgren Tämä päivä, yksi elämä, 

WSOY, 2016,  436s