”Jo toisella viikollani osastolla minut pantiin huolehtimaan ruumiista.”Te suomalaiset olette niin hyviä kuolleiden kanssa”, sisar Sylvi sanoi, ja minä hymyilin ja näytin siltä kuin Kuolema olisi paras ystäväni, vaikken oikeastaan lainkaan ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.”
Vuosia sitten Suomen tv:ssä pyöri
eräs keskusteluohjelma. Sitä piti suomea jännällä tavalla puhuva
kaljupäinen herrasmies. Mies vaikutti kovin kiltille, älykkäälle
ja hauskalle – erilaiselle.Hän oli tuulahdus jotakin tuttua ja
samalla jotakin eksoottista. Minusta tuli fani kertaheitolla.
Vuosien saatossa Mark Levengood on
tullut tutuksi lehtien sivuilta, lukuisista haastatteluista ja
lukemattomista juontokeikoistaan. Kuninkaallisia seuraavana
Levengoodiin on saanut törmätä tämän tästä. Levengood on
mukana monessa, hän on muun muassa Ruotsin kuningasperheen
luottojuontaja. Ah miten mieltäni lämmittikään se miten hän
prinssi Carl Philipin häitä juontaessaan yht´äkkiä heitti
suomenkielisen kommentin!
Mark Levengood on monen kulttuurin
kasvatti. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa
amerikkalais-suomenruotsalaiseen perheeseen. Vahemmat erosivat, isä
jäi Amerikkaan ja muu perhe muutti Suomeen. Muuttaessaan Suomeen
Mark ei osannut suomea, mutta onneksi perheellä oli keittäjä
Lempi.
Levengoodin lapsuus Suomessa ei ollut
mitään ruusuilla tanssimista. Vasten auringon siltaa päästää
hetkeksi kurkistamaan Levengoodin lapsuuden Suomeen, jossa pahinta
oli päätyä somistajaksi ja jossa kanslistin
kirjeenvaihtoilmoituksen takana onkin toisen naisen mukaan lähtenyt
exä. Kirja kertoo myös 1980 – luvun Ruotsista, jossa moni
puliukko oli suomalainen sekä nyky-Ruotsista, jossa nuoret haluavat
julkkiksiksi ja haluavat vain tietää keitä julkkiksia Mark on
tavannut tai jossa on vielä homofobiaa. Levengoodin suurennuslasin
alle joutuvat myös muun muassa vanhat koulukaverit ja omituiset
sukulaiset. Ja tietenkin Markin rakas Lempi.
Synkeitä kuvia elämästä siis? No ei
aivan. Levengoodin tapa kertoa synkemmistä ja aremmistakin asioista
on kepeä ja humoristinen. Hän kun ei anna tapahtuneen musertaa
itseään, vaan löytää niistäkin aina jotakin positiivista. Mark
pitää itseään pinnallisena, mutta minusta hänessä on valtavasti
syvyyttä. Pinnallinen ihminen ei kirjoittaisi mitään näin fiksua
kuin ”Vasten auringon siltaa.”
Levengood on, kuten hänen kirjansa,
kuin lasillinen virkistävää mansikkamehua kauniina kesäpäivänä.
Sopivan kirpeää, ei liianhapanta eikä liian makeaa. Sellaisesta
tulee hyvälle tuulelle.
”Saatan olla maailman pinnallisin ihminen, mutta kun kerran valitin asiasta kirkkoherralleni, hän taputti minua käsivarrelle ja sanoi: ”Muista, että Jumala loi pinnankin.””
Mark Levengood osallistui taannoin
Helsinki Lit – tapahtumaan ja oli Rosa Liksomin haastateltavana.
Tämän mainion haastattelun pääset katsomaan oheisesta linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti