Enni Mustonen: Ruokarouva

”Tällaistako on herrasväen elämä? Kun lompakko on rahaa täysi ja kyyppari kohtelias, sai luvan istua pöydässä palveltavana vaikka kuinka pitkään ja nauttia kaikilla aisteillaan jäätelön makeudesta, meren kimalluksesta, soman pikkutytön hilpeistä puheista ja kepeistä valssisävelistä, joita joku soitti pianolla sisällä ravintolassa.”

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on edennyt jo neljänteen osaan. Edellinen kirja Emännöitsijä päättyi Kirsti-tyttären syntymään. Nyt siitä on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta. Ida Eriksson elää Kirsti-tyttärensä kanssa Tukholmassa työskennellen emeritusprofessori Axel Lundströmin taloudessa.. Ida on nyt leski, tai ainakin hän näin kertoo. Kirstin todellinen isä pysyy visusti salassa.

Professori jättää Idalle perinnön ja hän pääsee toteuttamaan unelmansa. Ida palaa tyttärensä kanssa takaisin Suomeen ja perustaa täyshoitolan.

”- Se on maisteri Tikkanen, meidän ensimmäinen täyshoitolaisemme, julistin ylpeänä.
 - Siunatkoon! Johanssonska huudahti ja lysähti istumaan ovensuupenkille naama leveässä hymyssä. - Ja me kun oltiin Haapaluoman Iisakin kanssa ihan varmoja, jottei tänne kukaan eksy vielä moneen kuukauteen.”

Ida etsii aikansa sopivaa huvilaa ja löytää sellaisen Albergasta. Siellä hän tutustuu Iisakki Haapaluomaan, pohjalaiseen monitaituriin. Iisakki on Idalle suureksi avuksi remontin aikana ja turvana sodan vyöryessä pihapiiriin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1914-18. Mustonen ujuttaa tarinaan, kuten ennenkin, Suomen historian käänteitä. Tällä kertaa Ida joutuu kokemaan ensimmäisen maailmansodan kaikkine niukkuuksineen ja sotilaineen. Kirjan loppupuolella Suomi on itsenäistynyt ja maassa on sisällissota. Kuten sarjan aiemmissa kirjoissa, tässäkin tarinassa mukana kulkee joukko taiteilijoita, tosin ei ihan niin keskeisessä roolissa kuin aiemmin. Naapurissa asuu Ville Valgren Viivinsä kanssa sekä Akseli Gallen-Kallela. Täyshoitolassa vierailevat niin ikään Leinon veljeksiet ja asukkaina Leevi Madetoja L. Onervan kanssa. Ahkera Ida huolehtii asukkaistaan keskellä sotaa ja onnistuu piilottelemaan myös jääkäreitä, joista yksi on aiemmista osista tuttu Elias.

Ruokarouva on ihan kiva kirja, mukaansatempaava ja helppolukuinen. Tässä romaanissa Ida on noussut säätykierrossa korkeammalle muutuessaan palvelijasta pensionaatin omistajaksi. Idan nousu pois palvelijan paikalta käy aika näppärästi mutta sisimmässään Ida säilyttää työläisen itsessään. Tyttärelleen hän haluaa tarjota parempaa kuin itse on elämältä saanut. Kirsti onkin kasvamassa seuraavan osan keskeiseksi hahmoksi. Sillä välin Ida neuvokkaan ahkerasti selviää sisällissodasta ja niukkuudesta kohti 1920-lukua.

 ”Prenikan antaisin, jos tietääsin kuka sen teki, Iisakki mutisi kyökissä, kun kerroin uutisen hänelle. - Mitä vähemmän nualla on ruutia, sitä pikimmin saarahan sota lopumahan.”

Enni Mustonen: Ruokarouva, Otava, 2016, 430