Patrik Pehkonen: Orpotytöstä ministeriksi - Sinikka Mönkäreen tarina

”Sinikka kertoi apteekkarille, että kyseessä oli todennäköisesti sappikivikohtaus. Apteekkari soitti päivystävälle lääkärille Tytteli Vohloselle, joka sanoi, ettei jaksanut tulla ja kertoi vain, mitä lääkettä piti antaa. Sinikka palasi siis kotiin pelkän lääkkeen kanssa. Hänen mieleensä painui voimakkaana, että lääkäri ei tuullut, kun häntä olisi tarvittu. Jälkikäteen ajateltuna lääkäriä ei ehkä edes' tarvittu – ehkä Tilda-täti olisi voitu viedä sairaalaan. Lapsen ajatuksiin jäi kuitenkin vahana kuva lääkäristä, joka hädän hetkellä sanoi ei. Tuolloin Sinikka päätti, että hän haluaa isona lääkäriksi, joka auttaa kipeitä ihmisiä.”

Sinikka Toikka syntyi sodasta toipuvaan Suomeen vuonna 1947. Hän menetti vanhempansa hyvin nuorena, äiti kuoli raskaudenkeskeytykseen ja psyykkisistä ongelmista kärsinyt isä joutui hoitoon vaimonsa kuoltua. Sinikka ja hänen veljensä päätyivät sukulaisten huomaan. Kasvattiperheessä elämä oli niukkaa, mutta lahjakas Sinikka sai opiskella, vaikka kotona työtön lukuintoa kummasteltiin. Ajan mittaan hän päätyi opiskelemaan Turkuun lääketiedettä ja palasi perheellisenä naisena lääkäriksi Imatralle. Samoihin aikoihin hän menetti kasvattivanhempansa.

”Kun Sinikka Mönkäre joukkoineen saapui torille, porukka levittäytyi ympäriinsä vaaliesitteiden kanssa kertomaan, että Sinikka oli paikalla ja siellä oli hernekeittoakin. Ihmisiä oli jonoiksi asti. He tulivat keskustelemaan ja kertomaan hädästään. Paljon oli työttömiä, ja monet tulivat hakemaan ruokaa. Jotkut kysyivät, saisiko soppaa tulla hakemaan isomman astian kanssa ja kyllähän se vain Mönkäreen joukoille sopi. Kaikkiaan kiertueella kauppansa teki 4000 annosta hernekeittoa.”

Mönkäre oli lapsesta asti ollut mukana työväentalolla eri tilaisuuksissa ja kasvanut sosialidemokraattiseen liikkeeseen. Imatralle paluunsa jälkeen Mönkäre lähti mukaan kuntapolitiikkaan ja tuli valituksi vuoden 1980 kunnallisvaaleissa Imatran kaupunginvaltuustoon. Kunnallinen luottamustehtävä seurasi toistaan, vaikka ajat muuttuivat vaikeammiksi. Imatralla työttömyys kasvoi ja työpaikat vähenivät ja tämä näkyi kaupungin arjessa. Vuoden 1987 eduskuntavaaleihin kaikki kolme Imatralla toimivaa työväenyhdistystä asetti oman ehdokkaansa. Sinikka Mönkäre oli Vuoksenniskan ehdokas. Kilpailu oli todella kovaa. Eduskunnan ovet avautuivat ja Imatralta Mönkäreen lisäksi läpi menivät Sinikka Hurskainen (sd) ja Riitta Uosukainen (kok).

Mönkäre viihtyi kansanedustajana. Työ oli haastavaa ja mielenkiintoista. Kuitenkin seuraavissa eduskuntavaaleissa tuli tappio, Mönkäre tippui eduskunnasta ja palasi Imatralle lääkäriksi. Samoihin aikoihin hän erosi miehestään ja ilkeät juorut kihisivät pitkin pientä paikkakuntaa. Myöhemmin hän avioitui uudelleen. Hän ei kuitenkaan lannistunut tippumisestaan, vaan yritti seuraavalla kerralla uudelleen ja tuli vuonna 1995 valituksi takaisin eduskuntaan. Tällä kertaa tie vei jo hallitukseen. Hallitustaivalta kertyi Mönkäreelle kaikkiaan kymmenen vuotta. Tielle on mahtunut erilaisia kiviä ka kuoppia selkäänpuukottajien muodossa ja eipä Mönkäre ole säästynyt ulkonäköön liittyvästä kritiikiltä. Vuodet eri hallituksissa tekivät Mönkäreestä Suomen pitkäaikaisimman ministerin ja ennen eläköitymistään hän ehti toimia vielä RAY:n johtajana. Eläkkeelle jäätyään hän otti miehensä sukunimen Laisaari. Mönkäre on luonnollisesti kirjan päähenkilö, mutta kirjan sivuilla törmää useaan politiikasta tuttuun nimeen: Lipponen saa kiitosta johtamistyylistään moneen kertaan, toisin kuin Vanhanen tai Heinäluoma.

”Shanghain yliopistossa oli ohjelmassa puheenvuoro opiskelijoille suomalaisesta teknologiasta. Opiskelijat ihmettelivät, miten nainen saattoi olla ministeri. Sinikka Mönkäre kertoi, että Suomessa naiset ovat tasa-arvoisia ja koulutettuja.”

Politiikkako tylsää?! No ei, ei ainakaan tämän kirjan sivuilla. Vauhtia ja väriä on riittänyt Mönkäreen elämässä ja Suomen vaiheissa. Poliittisia elämänkertoja voi kirjoittaa kahdella tavalla: mielenkiintoisesti tai tylsästi. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti tuohon ensiksi mainittuun sarjaan. Kirja on sujuvatekstinen ja pitää lukijansa otteessaan sukeltaen Suomen poliittiseen maailmaan, mutta tavalla, että politiikasta vähemmän tietävä mattimeikäläinenkin ymmärtää. Kirja on otsikoitu hyvin ytimekkäästi: otsikko tiivistää Sinikka Mönkäreen elämän. Korkealle päästiin ja siellä viihdyttiin pitkään. Suomen pitkäaikaisimman naisministerin elämäkerta piirtää kuvan sitkeydestä sodanjälkeisessä ja kasvun vuosien Suomessa. Tämä elämäntarina on todella kirjan arvoinen.

”Sisimmässäni olen edelleen se ujo työväentalon tyttö, jolla oli paljon unelmia ja paljon hyviä ihmisiä ympärillä auttamassa unelmien toteutumiseen. Jokin paljo sisälläni oli, joka ajoi elämässä eteenpäin. Olen kiitollinen monille ja koen olleeni myös onnekas. Niin moni asia, josta en edes osannut unelmoida, toteutui.”

Patrik Pehkonen: Orpotytöstä ministeriksi - Sinikka Mönkäreen tarina. Art House. 20167. 213s.