”Katsoin eräänä iltana televisiota, kun yhtäkkiä sänkyyni tuntui lämpimältä ja märältä. Nostin peittoa ja näin, kuinka vatsastani suihkusi verta valtoimenaan. Lääkäreiden operoimat verisuonet olivat revenneet, ja veri pääsi vuotamaan vatsani päälle ommellun kalvon välistä. Hälytin hoitajan paikalle. ”Ei helvetti!” Hoitaja huudahti. Letkut irrotettiin ja taas mentiin vauhdilla leikkaussaliin. Näitä tapauksia sattui ainakin kolmesti.”
26.5.2012, tuona tuiki tavallisena päivänä uutisvirtaa hallitsi hurjat uutiset Hyvinkäältä. 18-vuotias nuori mies oli kivunnut aamuyöllä matalan liikerakennuksen katolle ja ampui sieltä hallussaan olleilla kivääreillä kadulla olevia ihmisiä. Toisaalla 24-vuotias nuorempi konstaapeli Heidi Foxell istui partioautossa yhdessä työparinsa kanssa. Kaksikko kuittasi saamansa hälytyksen ja suuntasi kohti tapahtumapaikkaa. Paikalle päästyään Foxell oli mennyt hakemaan poliisiauton takaosasta raskaita taktisia liivejä, kun häneen osui. Tuo osuma muutti hänen elämänsä perinpohjin.
Tuosta luodista alkoi Heidin matka melkoisten koettelemusten läpi. Noista kokemuksista kirjoitettu kirja on mielestäni nimetty hyvin Heidiä kuvaavaksi: Luodinkestävä. Vaikka luoti teki peruuttamatonta ja pahaa jälkeä, kuolema on ollut monta kertaa hyvin lähellä, niin silti se ei ole kyennyt nitistää Heidiä.
”Ainakin kerran ensimmäisten viikkojen aikana kiire johti siihen, että heräsin kesken leikkauksen.”
Kirjasta suunnilleen puolet kertoo Foxellin elämästä ennen haavoittumista ja jälkimmäinen puolikas haavoittumisesta selviytymisestä. Kirjan alkupuolella ollaan Heidin lapsuuden ja nuoruuden Vaasassa, pelataan jalkapalloa, vietetään aikaa kavereiden kanssa, käydään intti ja haaveillaan poliisin urasta. Heidi Foxell on nimittäin tiennyt jo 6-vuotiaasta haluavansa poliisiksi. Jälkimmäinen puolisko on ehdottomasti hurjempi ja jännempi. Monessa kohdassa Heidiä viedään pikavauhdilla takaisin leikkaussaliin, tulee uusi vastoinkäyminen tai mutkia matkaan. Leikkauksia on kertynyt yli 50 ja muita anestesiaa vaativia toimenpiteitä vähintään saman verran. Myöhempinä vuosina operaatioita on jouduttu tekemään lisää. Tähystyksessä tapahtunut hoitovirhe vei hänet pyörätuoliin. Kaiken päälle Foxell sairastui myös leukemiaan.
Luodinkestävä on kirja nuoresta naisesta, jonka elämä muuttuu silmänräpäyksessä. Se on kirja kärsimyksestä, kivusta, epävarmuudesta, mutta myös sitkeästä sisusta, peräänantamattomuudesta sekä inhimillisyydestä. Heidi Foxell on joutunut kohtaamaan elämässään enemmän vastoinkäymisiä kuin monet koko elämänsä aikana, mutta hän on selvinnyt niistä uskomattomalla tavalla. Tuolla hurjalla matkalla mukana ovat olleet monet lääketieteen ja kuntoutuksen ammattilaiset, läheiset ja ystävät, jotka pääsevät kirjassa kertomaan oman osansa tässä tositarinassa. Kaiken kokemansa jälkeenkin Foxellin unelma on yhä sama: hän haluaa työskennellä poliisina. Kielellisesti Luodinkestävä ei hurmannut, mutta osasi pitää otteessaan ihan hyvin.
Tämä kirja on tositarina suomalaisesta sisusta. Periksi ei anneta, ei edes luodille.
"Minusta tuntuu kuin olisin jämähtänyt kahdenkymmenenkuuden vuoden ikään. Elämäni on ollut neljä ja puoli vuotta pysäytyksellä. Nyt taas tuntuu siltä kuin elämäni play-nappia olisi painettu uudestaan ja filmi pyörii jälleen. Olen edelleen katkera hoitovirheestä, sillä se vei minut pyörätuoliin.”
Teemu Potapoff: Luodinkestävä – Heidi Foxellin tarina. Docendo. 2018. 200 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti