Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

 ”Sen sijaa nähdään liekki, ikuinen liekki krematorion piipusta. Yötä päivää tuli muistuttaa, että siellä palaa ihmisiä. Samanlaisia kuin sinä, ihmisiä, joilla on aivot ja joiden sydän pumppaa verta, ihmenestettä, verisuonten loppumattomaan verkkoon, joka on elävä äärimmäisiä säikeitään, pienempiä solujaan myöten.”

Keskitysleireistä on viime vuosina kirjoitettu monen monta muistelmateosta, mutta harva kirja perustuu noilta vuosilta säilyneisiin vankien kirjoittamiin teksteihin tai päiväkirjamerkintöihin. Toisin on Pääteasema Auschwitzin laita. Hollanninjuutalainen lääkäri Eddy de Wind kirjoitti Auschwitzissa vankeutensa loppupuolella päiväkirjaa, joka onneksi pelastui Eddyn lailla.

Kirjan päähenkilö on Hans, Eddyn alter ego. Hän päätyi kirjoittamaan kirjan romaanimuotoon ja nimeämään päähenkilön Hansiksi saadakseen vähän etäisyyttä tapahtumiin. (Ja siksi käytän nimeä kirjan päähenkilöstä nimeä Hans.) Ollessaan Westerborkin leirissä Hollannissa Hans teki lääkärintarkastuksia kuljetukseen määrätyille vangeille, ja tapasi samalla sairaanhoitajana työskennelleen vaimonsa Friedelin. Hans oli ottanut lääkärin työn vastaan, kun hänelle luvattiin, että se pelastaisi hänen juutalaisen äitinsä. Mutta toisin kävi, äiti vietiin aika pian keskitysleirille miehensä kanssa ja hänet kaasutettiin kuten niin monet muut.

Hans ja Friedel kuljetettiin syyskuussa 1943 Auschwitziin. Hans oli keskitysleirinmuttapuulla onnekas: hän säästyi suuremmilta rasituksilta ammattinsa takia. Hans toimi enimmäkseen sairaanhoitajana ja se mahdollisti hänelle muita leiriläisiä helpommat leiriolosuhteet. Toisin kävi Friedelin. Hän päätyy parakkiin numero 10. Se oli naisten koeparakki, jossa heille tehtiin erilaisia epäinhimillisiä kokeita. Juutalaisnaiset kun olivat halpoja koe-eläimiä, joiden kärsimys ja kuolema ei liikuttanut ketään.

Kiitos Hansin onnekkuuden, hän pystyi pitämään vaimoonsa yhteyttä kirjeitse ja lappusin. Monta kertaa yhteys oli kuitenkin vaarassa, Hans joutui vähäksi aikaa Birkenauhun ja parakki 10 muutti toiseen paikkaan. Sodan lopussa Friedel joutui kuolemanmarssille ja Hans piiloutui odottamaan puna-armeijaa. 

Kun Hans vapautui Auschwitzista, hän kuuli myös Friedelin selvinneen. Avioliitto kuitenkin päättyi 50-luvulla lapsettomana.

”Birkenau näytti suurelta. Suuri se oli ollutkin. Siellä oli työskennelty demonisen suuressa mittakaavassa. Siellä oli tapettu enemmän ihmisiä kuin missään muualla maailmassa. Siellä oli vallinnut tuhoamisjärjestelmä, joka oli ollut täydellisyydessää vailla vertaa.”

De Wind kuvaa taitavasti Auschwitzin leirin  todellisuutta ja kokemuksiaan siellä. Hän kertoo hyvin muun muassa miten Auschwitz oli hyvin hierarkinen pienoisyhteiskunta, jossa oli oma lainsäädäntönsä. Monesta vangit vastasivat itse, kuten järjestyksenpito oli  ”kapojen” näpeissä. Juutalaisvangin osa oli karmea.

Kirjan loppuosassa Eddy de Wind kertoo elämästään ennen ja jälkeen Auschwitzin sekä miten päiväkirjasta syntyi Pääteasema Auschwitz - niminen kirja. De Wind halusi jo vankeudessa ollessaan kertoa kokemastaan kaikille sen vuoksi, ettei moinen enää toistuisi. Kirja julkastiinkin ensimmäisen kerran heti sodan jälkeen. Tuolloin kirja ei kiinnostanut tulevaisuuteen katsovia ihmisiä, eikä kirja jaksanut kiinnostaa 1980 luvullakaan. Nyt vasta nyt vuosikymmeniä myöhemmin se on löytänyt lukijansa.

Vaikka Auschwitzista selvinneiden tarinat on tavallaan aika samankaltaisia, niin kuitenkin jokainen tarina on ainutlaatuinen ja arvokas kerrottavaksi. Tämän kirjan vahvuus ja erityisyys piilee siinä, että se on todellisuudessa kirjoitettu Auschwitzissa juuri sinä aikana, mistä kirjan tarina kertoo. Tämän kaltaisia kirjoja tarvitaan kertomaan, että se aate mitä uusnatsismi ja ääriliikkeet ajavat, saa aikaan eikä se ole mitään kaunista eikä siinä ole mitään hyvää. 

”Keskitysleirissä ihminen elää päivittäin monta onnellista tuntia. Silloin lamput hänen edessään ovat sammuneet, sähkövirta on katkaistu ja langat leikattu poikki. Silloin sielu pääsee irtautumaan uupuneesta ja rääkätystä ruumiista. Siinä valtakunnassa, mihin vanki astuu iltaisin,  ei ole SS-miehiä, ei parakinvanhimpia eikä”Kapoja”, apuvartijoita. Siellä hallitsee vain yksi, suunnaton kaipaus, ja siellä on vain yksi laki, vapaus.”

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz. WSOY. 2020. 253s.