Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja, laulujen sanat ja tarinat

 

”Mä vetelehdin jossain kuun alla,

kun lauloi ääni galaksien kaikkivallan:

”Tokihan täällä maleksia saa,

vaan etkös tahtois maapallolla myös matkustaa?

Siis olkoon sinun tämä tie,

joka vie miten kuten minne lie.”

Jos parikymppiseltä minulta olisi kysytty mikä on Suomen kovin bändi, niin vastaus olisi ollut ehdottomasti YUP. No joo, aika lailla samaan kategoriaan niputin  myös CMX:n, Ultra Bran ja Ismo Alangon. Nyttemmin keski-ikäistynyt minä on edelleen samaa mieltä YUP:n ja Jarkko Martikaisen erinomaisuudesta.

Viikko takaperin puolen vuosisataa täyttänyt Jarkko Martikainen on maamme arvostetuimpia artisteja ja sanoittajia, enkä yhtään ihmettele miksi. Lauluntekijä-laulaja Martikainen muistetaan ehkä parhaiten määrittelemättömän pituiselle tauolle vuonna 2009 jääneen YUP:n keulahahmona. YUP:n mentyä tauolle, Martikainen ei elämästään musiikkia hyllyttänyt, vaan jatkoi sooloartistina, sanoittajana ja tuottajana. Taitava kynäilijä on kirjoittanut vuosien saatossa messevän nipun lyriikoita, joista osa löytyy ”Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat” -kirjasta. Ah, mikä aarreaitta keski-ikäistyneelle fanille. 

”En ole varmaankaan ollut sanottavan hyvä ihminen, vaikka olen pyrkinyt hyvän. tekemiseen. Verrattain kiltti olen kyllä ollut. Olen usein lupautunut johonkin ilahduttaakseni palveluksen pyytäjää. Jo kohta olen kironnut, mitä meninkään lupaamaan. Koska en oleta saavani vastapalveluksia keneltäkään, on toimintamallini ollut omituinen. Ja koska ajattelen elämän olevan pisimmilläänkin lyhyt matka, on toimintani ollut usein täysin järjetöntä.”

Kirjaan poimitun kappaleen verhoa raotetaan mukavan pituisella taustakertomuksella sekä tarinaan liittyvällä piirroksella, joista vastaavat Martikaisen lisäksi Ilkka Vuojala, Ville Pirinen ja Jyrki Loukkaanhuhta. Tarinoissa kurkistetaan taiteilijaelämän arkeen ja siihen hetkeen, kun kappale syntyi. Martikainen nostaa esiin oman elämänsä taitekohtia, ihmissuhteita ja sen maailmanaikaista yleistä ilmapiiriä, ihmisen eloa ja Jumalan aivoituksia. Kirjan sivuilla piipahtavat Martikaisen läheiset ja fanit, mutta myös joukko Suomen eturivin taiteilijoita kuten Vesa-Matti Loiri, Jouni Hynynen ja Timo Rautiainen.

”Kun heinäkuussa 2009 kävelin Karmarockin soolokeikalta hotellille, juttusilleni tuli nuori nainen.  Hän pyysi: ”Ethän enää laula kuolemasta?”

Vastasin, etten valitettavasti voi täyttää hänen toivettaan. Selitin, että koska olin jo kauan ollut aikuinen mies, oli kuolemisen todellisuus koskettanut minua jo useasti.m Niin oli käynyt tahtoni vastaisesti , mutta ihmisen on otettava vastaan se, mitä vastaan tulee. Niinpä olen laulanut ja laulaisin jatkossakin myös kuolemasta.”

Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat -kirja on kerrassaan mainio kirja. Se on muuten nykyajan kiireiselle ihmiselle kuin unelma: lyhyet kappaleet ovat  mukavan nopeasti luettu, varsinaista juonta kirjassa ei ole ja ajassa hypellään kepein askelin.  Kirjassa kuuluu vahvasti maestron ääni kaikkine vivahteineen, aivan kuten musiikissa. Teologina, tietenkin, Martikaisen pohdinnat Jumalan toiminnasta saavat minut hykertelemään. Niin, mitähän se Luoja mahtoi tehdä ennen kuin loi maailman?

Jos on tottunut lukemaan semmoisia normi parisataasivuisia opuksia, tämän kirjan paksuus voi alkuun säikähdyttää. Mutta ei hätää, tämä ei ole perinteinen bändihistoriikki. Jos on vähääkään tykästynyt Martikaisen lauluihin, ei voi olla tykkäämättä tästä kirjasta. Ja jos ei, niin kannattaa lukea jo pelkän ilahduttavan värikkään suomen kielen takia.

Lihavia luurankoja - kirja oli kaltaiselleni YUP - fanille kurkistus omaan menneisyyteen. Tämä kirja oli ilo lukea. 

”Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois, 

vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?

Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee.

Siis veli hyvä, tästä päivästä se hyvä tee.”

Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja, laulujen sanat ja tarinat. Otava. 2020. 380s.