”Olin astunut aivan uudelle tasolle. Aneurysmaleikkausta pidettiin neurokirurgin mittana. Jos osasi sen tehdä, kuului hyväksyttyyn, arvostettuun joukkoon.”
Onpahan muhkea kirja, ajattelin, kun sain Juha Hernesniemen muistelmat käsiini. Tykkään lukea elämänkertoja ja lääketiede on kiinnostanut jo pitkään, joten tässähän mitä sopivin paketti oppia jotakin uutta ja mielenkiintoista.
Ja kyllähän sitä tuli monenmoista vastaan. Ensiksi se, ettei huipulle ei ole ohituskaistoja tai oikopolkuja. Aivokirurgi Juha Hernesniemi on alansa huippu, todellinen supertähti. Mutta miten sellaiseksi tullaan, siihen tarvitaan nöyryyttä, asioiden kohtaamista, yrittämistä, tahdonlujuutta ja valtavasti toistoja. Tässä tapauksessa lukuisia ja lukuisia leikkauksia. Hernesniemi on leikannut enemmän kuin muut, myös mahdottomia tapauksia. Este toisensa jälkeen on saanut väistyä tämän päättäväisen miehen tieltä.
”Nopeana leikkaajana olisin halunnut tehdä kaikki itse. Asetin leikkausasennon, raakkasin ja avasin kallon itse, ja useimmiten suljinkin.”
Toiseksi kirjasta nousee tietynlainen nöyryys, mutta nöyristelyä ei kirjasta löydy. Hernesniemi kuvaa uraansa ja elämäänsä maanläheisesti, mutta ei kiistä uransa ainutlaatuisuutta tai saavutuksiaan. Kerronnan lomassa on myös runsaasti konkreettisia esimerkkejä niin onnistumisista kuin epäonnistumisista, toinen toistaan mielenkiintoisempia potilastapauksia. Vaikka kirjassa on paljon lääketieteellisiä termejä, ne selitetään auki hyvin, että tavallinen kirjan lukija saa kuvan mistä on kyse.
Kirjan päähenkilö on totta kai mestari ja hänen työnsä, mutta luonnollisesti isossa osassa on lääketiede itse. Kirjaa lukiessa myös huomaa sen miten lääketiede on kehittynyt vuosikymmenten aikana. Moni laite ja uusi menetelmä on parantanut ennusteita ja helpottanut lääkärien työskentelyä.
”Pitkät ruskeat nahkatakit tulivat muotiin, olisi sellaisen ostanut, mutta tiedemiehen piti pukeutua tietyllä tavalla. Aivotutkimuslaitos rajoitti.”
Hernesniemi on mies, joka on aina uskonut, että on oikealla alalla, vaikka huono omatunto, syyllisyys ja kuolema ovat olleet työn mukana tuomat riippakivet. Onnen hetket ovat olleet lyhyitä ja ne ovat saattaneet äkisti murskautua komplikaatioihin. Tätä puolta ei kirjassa peitellä, ei kenenkään elämä ole vain pelkkää onnistumista.
Aivokirurgin muistelmat on lukuelämys kaikille lääketieteestä kiinnostuneille, mutta uskoisin elämänkertalukijoidenkin saavan kirjasta paljon. Kirja antaa ajattelemisen aihetta siitä, miten sitkeällä työllä päästään huipulle ja mitä se vaatii. Vaikka asiaa on paljon eikä kirjaa voi sanoa nopealukuiseksi, tarina ei ole tylsä tai vaikeasti ymmärrettävä.
Huh, huh. Onpahan yhteen elämään mahtunut paljon. En voi kuin hattua nostaa. Hieno ura, kertakaikkiaan.
”Olin kuinka väsynyt tahansa, aina löysin voimia vielä yhteen leikkaukseen. Potilasta valmistellessani, päätä kallotelineeseen kiinnittäessä, hiukset säästeliäästi raakatessa ja haavaa pestessä humahti jostakin voiman aalto, ja niin mentiin taas eteenpäin.
Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. WSOY. 2022. 489s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti