Enni Levi: Eliittiseuralaisen päiväkirja

Yhtenä aamuna selatessani uutisotsikoita törmäsin otsikkoon, joka kertoi uutuuskirjasta, jollaisesta ei ihan joka aamu kerrota. Kirjan kirjoittaja oli laittanut kansien väliin kokemuksensa eliittiseuralaisena maailmalla.

Nopea vilkaisu Storyteliin ja siellähän kirja jo olikin. Ei muuta kuin kirjahyllylle odottamaan kuuntelua. Tirkistelynhaluni voitti.

Enni Levi oli ulkomailla opiskeleva nuori suomalaisneito, kun hän törmäsi yritykseen, joka palkkasi listoilleen nuoria naisia täydellisiksi tyttöystäviksi. Rohkeana ja ennakkoluulottomana mimminä Levi otti yhteyttä, pääsi Madamen haastateltavaksi ja viikon miettimisajan perästä raapusti nimensä sopimuksiin. Poikaystävänsä siunauksella.

Tästä alkoi matka täydellisenä maksullisena tyttöystävänä. 

”Luonteeltaan seuralaisten tuli olla sosiaalisia ekstroverttejä ja luontaisia keskustelijoita. Kansainvälisyys, biseksuaalisuus ja laaja skaala seksikokemuksia sekä miesten että naisten kanssa nähtiin eduksi”

Vaikka asiakas maksoi seurastaan ja tapaamiseen saattoi liittyä seksiä, girlfriend experience eli tyttöystäväkokemus eroaa perinteisestä prostituutiosta siten, että asiakas ja seuralainen käyvät treffeillä kuin pariskunta konsanaan. Seuralaisen tehtävänä oli luoda tapaamiseen oikeanlainen tunnelma ja sivulliset uskomaan, että tässä mitään makseta seurasta.

No mutta millainen mimmin tuli sitten olla, jos tuli olla täydellinen? Escortin vaatimuslista oli pitkä: oli suotavaa olla pieni valkoihoinen länsi-eurooppalainen, piti olla puhdas ja tuoksua hyvältä, ei saanut olla karvoja, ei saanut tupakoida, ei saanut olla lapsia, eikä pitkää seksityöuraa takana. Levi oli työskennellyt stripparina, mutta se ei haitannut.  Hiusten tyvikasvu tuli värjätä säännöllisesti ja kynsien kestolakkausta ja hampaiden valkaisu oli suositeltavaa.

Täydellisen neidon tuli olla myös alle kolmekymppinen, alle kokoa 38, ei saanut olla lävistyksiä, suuria tatuointeja tai, selluliittia. Muista mahdollisista epätäydellisyyksistä, kuten näkyvistä raskausarvista, isommista luomista tai pienistä tatuoinneista tuli ottaa kuvat. Ne mainittiin escortin profiilissa, jonka mukaan asiakkaat valitsivat seuralaisensa. 

”Pluskokoiset, tummaihoiset, itäeurooppalaiset ja yli kolmekymppiset naiset loistivat profiileissa poissaolollaan, mutta yllättäen myös stereotyyppiset pitkänhuiskeat mallitypyt tai uhkeat pornobeibet puuttuivat lähes kaikkien GFE-välitystoimistojen listoilta.

Vahvoja tuoksuja vältettiin, koska  asiakas olisi saattanut joutua vieraista tuoksuista ongelmiin kotiin palatessaan. Meikin tuli olla hillitty iltameikki,  punainen huulipuna oli ehdottomasti no no. Peruspukukoodi oli cocktail-mekko ja mustat avokkaat. Myös alusvaatteille oli luonnollisesti omat ohjeistuksensa. Ne eivät saaneet vilahtaa mekon alta. Vaikka rahaa tulikin, sitä kului jo ulkoisen olemuksen ylläpitoon.

”Tarkoitus oli näyttää tyylikkäältä liikenaiselta, ei stereotyyppiseltä minimekkoiselta hempukalta.”

No entä ne asiakkaat? Levi kertoo heistä yhtä suorasukaisesti kuin työn vaatimuksista: vastassa ei ollut irstaita vanhoja äijiä, kaljamahaisia läähättäjiä tai pieruverkkarikansaa, vaan asiakkaillakin oli oma seulansa: näitä tyttöjä ei ihan niin vaan saanut seurakseen. Vastassa saattoi olla pankkiiri, koodari, toimitusjohtaja, opiskelija, sijoittaja tai lentäjä, firman vanha tuttu tai ensikertalainen, paikallinen tai bisnesturisti, joka oli valmis maksamaan seurastaan sievoisia summia. Asiakkaita oli niin Euroopasta kuin Aasiasta, Lähi-idästä kuin Piilaaksostakin. Monet miehistä olivat perheellisiä, jotka enemmänkin  tarvitsivat Leviltä olkapäätä ja kuuntelevat korvat kuin itse seksiä. Aina kaikki tapaamiset eivät edes johtaneet petipuuhiin. Osa asiakkaista oli taas niin kiireisiä bisnesmoguleita, että aikaa ei liiennyt seurusteluun tai sinkkuja, jotka eivät halunneet parisuhdetta.

Vaikka välitysfirma vaati, se myös huolehti. Se piti huolta monenlaisista byrokratiaan liittyvistä asioista, mm. verojen maksamisesta, se hoiti buukkaukset ja kuljettajan, joka vei tapaamispaikalle esim. jostakin rautatie- tai metroasemalta. Samainen kuski toimi myös turvamiehenä, jolle tuli laittaa viestiä, kun rahat oli saatu.Työn ulkopuolella ei saanut pitää yhteyttä asiakkaisiin eikä toisiin firman tyttöihin. Sooloilu firman ulkopuolella oli  turvatonta.

Kirja on jaettu teemoittain lukuihin, läpi käydään Levin tie alalle, työn vaatimukset, erilaiset asiastyypit, puhutaan rahasta, seksistä ja seksityön stigmasta. Muun muassa. Kieli on elävää, miltei hulvatonta. Vastaan tulee pikkuhousumiehiä, kokkelikikkeleitä, mediummunia ja rakastuneita höpsöjä miehiä.Tätä kuunnellessa ei pääse pitkästymään.

Mielenkiintoinen kirja. Ja hauska. Vaikken tämänkään jälkeen ole vastaavanlaisten palveluiden innokas puolestapuhuja, kaltaiseni keski-ikäinen täti-ihminen sai paljon ajateltavaa. 

Joskus on osattava löysätä nutturaa. Edes vähän.

Enni Levi: Eliittiseuralaisen päiväkirja. Atena. 2023. Äänikirjan lukija Sara Welling. 3h 41min. Kuunneltu Storytelin äänikirjapalvelusta.