”Minun nimeni on Linus Jonkman. Olen introvertti. Elämääni mahtuu muutamia käänteentekeviä tapahtumia, ne vain eivät ole koskaan tapahtunut oikeasti. Minun olemisessani ja elämisessäni merkityksellisimpiä ovat pääni sisäiset tapahtumat. Kuvitelmat, tarinat ja pohdinnat ovat minun turvallinen kotilieteni aikakaudella, jolloin itsensä korostaminen, ainainen verkostoituminen ja ryhmätyö ovat normeja ja jolloin ulkoasu myy enemmän kuin sisältö, eikä nyt puhuta pelkästään kirjoista. "
Tämä
kirja tuli vastaani jostakin lukemastani nettiartikkelista. Aihe vaikutti
mielenkiintoiselta, kurkkaus kirjaston sivuille, varaus ja kirjaa odottamaan.
Alkuun ajattelin kirjan olevan jokseenkin tylsä tietokirja, mutta kirja olikin
kaikkea muuta. Tietokirja kyllä, mutta ei todellakaan tylsä. Parin sivun
jälkeen suorastaan hihkuin: tämä kirjahan kertoo minusta.
Yleensä
kun sanan irtovertti googlaa, näytölle ilmestyy lista Breivikiin liittyvistä
artikkeleista. Yhdysvaltalaisessa
psykologiyhdistyksessä on jo pohdittu pitäisikö introversio siirtää
mielenhäiriöiden listalle. Introversio on persoonallisuuspiirre, jolle on
ominaista se, että ihminen voimaantuu saadessaan ajatella kaikessa rauhassa.
Jonkmanin tapa esitellä aihettaan on hyvin maanläheinen: hän käyttää
esimerkkinä itseään ja perhettään. Mies introverttina todella tuntee aiheensa.
Hän poistaa monia turhia käsityksiä ja myyttejä aiheen ympäriltä. Jonkman antaa
myös työkaluja miten selvitä ekstrovertissä maailmassa omana itsenään –
introverttina.
”Kun astuu ulos introvertistä kaapista, tärkeintä ei ole muiden ihmisten suhtautuminen sinuun. Tärkeintä on, miten itse suhtaudut itseesi. ”
Tässä
verkostoitumisen, avokonttoreiden, kännyköiden ja ryhmätöiden luvatussa
maailmassa introvertit väsyvät. Introvertti on erittäin hyvää pataa
yksinäisyyden kanssa, inhoaa yllätyksiä ja suuria ihmismassoja. Introvertti on
ani harvoin yksinäinen sanan kielteisessä merkityksessä eikä ei tarvitse
ulkoista maailmaa virikkeidensä lähteeksi. Taiteellisella ilmaisulla ja introversiolla
onkin vahva yhteys.
Jonkmanin
elämänmakuinen kirja on perusteellisen hauska tietopaketti introverttiudesta.
Kirjassa on hitusen selfhelp-kirjan makua, mutta se ei sitä haittaa. Joka luvun
lopussa on lyhyt yhteenveto ekstroverteille. Jonkmanin mielestä heille on turha
kirjoittaa, ekstrovertit ovat liian kiireisiä lukemaan leijalautailun,
zumbaamisen ja lattekahvittelun lomassa.
Kirjan
lopussa on testi, jolla voi testata oman introverttiutensa. Ja kyllä, minussa
on aimo annos introverttia, tosi ekstrovertein maustein. Mitä muuta voikaan olettaa kirjoja alati
ahmivasta lukutoukasta, jonka lempihetkiä on olla kotisohvalla uppoutuneena
kirjaan YleKlassisen soidessa taustalla. Monia se on kummastuttanut,
puhututtanut ja useasti myös ärsyttänyt, mutta, anteeksi nyt vain, minä olen
sellainen – introvertti.
”Setvitäämpä perusteellisesti introversion väärin ymmärretyintä puolta. Minä en inhoa muita ihmisiä. Yleisesti ottaen ihmiset ovat mielenkiintoisia, mukavia, hauskoja ja lahjakkaita. Minulla vain ei ole kovin suurta tarvetta olla tekemisissä heidän kanssaan.”
Linus
Jonkman: Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous, 2015, 296s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti