” Seuraavassa kuussa kuningas ilmaisi oman kantansa saamiinsa ylistyksiin puhujantaidoistaan vastatessaan onnittelukirjeeseen, jonka hän oli saanut vanhalta ystävältään Louis Greigiltä: ”Se oli toista kuin ennen vanhaan, jolloin puhuminen oli minusta helvettiä”, hän kirjoitti.”
Viime
viikolla Englannin kuningatar Elisabet II ohitti esiäitinsä
Viktorian ennätyksen maansa pisimpään hallinneena monarkina.
Elisabet tunnetaan hillityn hienosta olemuksestaan ja taidokkaasta
esiintymisestään. Toisin oli hänen isänsä kohdalla, Yrjö VI:lle
esiintyminen oli painajaista.
Prinssi
Albert eli tuttavallisemmin Bertie oli änkyttänyt lapsesta lähtien.
Häntä oli sen vuoksi pidetty tyhmänä. Prinssi oli ujo, kärsi
huonosta itsetunnosta ja kammosi mikrofoneja. Hän joutui asemansa
takia pitämään paljon puheita ja esiintymään jjulkisuudessa.
Lehdet revittelivät julmia otsikoita epäonnistuneiden puheiden
jälkeen. Monet hoidot ja hoitajat kokeilleena prinssi alkoi olla
epätoivoinen. Hänen vaimonsa houkutteli prinssin tapaamaan vielä
yhtä terapeuttia, Lionel Logueta.
Australialaissyntyinen Lionel Logue oli itseoppinut puheterapeutti. Hän oli opiskelut muun muasa ilmaisutaitoa ja näyttelemistä. Logue oli saanut menetelmillään mainetta kotimaassaan, mutta muutto Lontooseen mullisti hänen elämänsä. Vuonna 1926 potilaaksi ilmestyi silloinen Yorkin herttua, prinssi Albert. Hänellä oli väärä hengitystekniikka ja lapsuudessa koettu kiusaaminen oli jättänyt jälkensä. Herttuan oli erityisen vaikeaa ääntää hänelle arkipäiväisiä sanoja, kuten kuningas ja kuningatar. (king, queen) Logue halusi murtaa miesten väliset säätyerot ja tavata prinssiä vastaanotollaan, koska halusi heidän olevan samanarvoisia rennon suhteen muodostumisen takia.
Australialaissyntyinen Lionel Logue oli itseoppinut puheterapeutti. Hän oli opiskelut muun muasa ilmaisutaitoa ja näyttelemistä. Logue oli saanut menetelmillään mainetta kotimaassaan, mutta muutto Lontooseen mullisti hänen elämänsä. Vuonna 1926 potilaaksi ilmestyi silloinen Yorkin herttua, prinssi Albert. Hänellä oli väärä hengitystekniikka ja lapsuudessa koettu kiusaaminen oli jättänyt jälkensä. Herttuan oli erityisen vaikeaa ääntää hänelle arkipäiväisiä sanoja, kuten kuningas ja kuningatar. (king, queen) Logue halusi murtaa miesten väliset säätyerot ja tavata prinssiä vastaanotollaan, koska halusi heidän olevan samanarvoisia rennon suhteen muodostumisen takia.
Herttua
oli ahkera potilas ja hän treenasi paljon. Mediakin alkoi kiinnittää
huomiotaan hänen parantuneeseen puhetyyliin. Hämärän peitossa oli
se, miten muutos oli mahdollista. Vähitellen Logue alkoi nimekkään
potilaansa ansiosta saamaan Lontoossakin mainetta, mutten koskaan
rikastunut praktiikallaan.
Herttuan
isän kuoltua kuninkaaksi tuli tämän huikentelevainen veli, joka
lopulta luopui kruunusta. Prinssi Albertista tuli vasten tahtoaan
kuningas. Se tiesi lisää paineita, vastuuta – ja puheita. Logue
sai suunnata palatsiin tämän tästä kuningasta tukemaan. Hän ei
tyytynyt vain auttamaan puheiden pidossa, vaan puuttui myös niiden
sisältöön. Toinen maailmansota vankensi entisestään Loguen
roolia hovissa. Vuosien palvelus ei tuonut ritarin arvoa, mutta
kuningasta 15 vuotta vanhempi Logue nautti kuningasperheessä
valtavaa arvostusta.
Jälkeenpäin Logue kätteli kuningasta ja onnittelujen jälkeen kysyi, miksi tuo tietty kirjain oli ollut oniin ongelmallinen. Tein sen tahallani”, kuningas vastasi virnistäen. Tahallanne?” Logue kysyi epäuskoisena. Kyllä. Jos en tee virheitä, ihmiset eivät ehkä tiedä, että puhuja olen minä.””
Toinen
kirjan kirjoittajista, Mark Logue, on Lionelin pojanpoika, joka alkoi
vasta Kuninkaan puhe -elokuvan myötä tutkia isoisänsä vaiheita.
Kirja perustuu pitkälti Loguen omiin muistiinpanoihin terapiasta ja
kirjeisiin, mutta sisältää myös elämäkerrallista tietoa
terapeutista ja hänen potilaastaan sekä historiallisista
olosuhteista, jotka vaikuttivat tapahtumiin. Yrjö VI hallitsi hyvin
synkkänä aikakautena ja hänen peräänantamaton otteensa sekä
vastuuntuntonsa hänelle vastenmielistä asemaa kohtaan tekee tästä
kirjasta erityisen kiinnostavan. Kirja nostaa kuninkaan hetkeksi
jalustaltaan maan kamaralle olemaan yksi meistä. Mies, jonka kanssa
aateliton, maahanmuuttajataustainen mies voi ystävystyä.
Punainen valo välähti neljä kertaa ja sammui sitten: aloitussignaali oli annettu. Kuningas otti kaksi askelta kohti pöytää, ja Logue puristi tätä käsivarresta hyvän onnen toivotukseksi. Ele paljasti paljon näiden kahden miehen suhteen läheisyydestä: kenelläkään ei ollut lupa koskettaa kuningasta käskemättä tuolla tavoin.”
Mark
Logue & Peter Conradi: Kuninkaan puhe - Tarina miehestä, joka
pelasti kuningashuoneen,
Otava,
2011. 230 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti