Martin Pistorius & Megan Lloyd Davies: Mykkä huuto. Poika, joka jäi oman kehonsa vangiksi

”Kommunikointi on yksi niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä.”

Oletko koskaan miettinyt, että miltä mahtaisi tuntua se, että haluaisit kertoa vaikkapa ettet pidä tuosta ruoasta tai paidan väristä, mutta et kykenisi ilmaisemaan sitä millään tavoin. Et kykenisi sanomaan mitään eikä kukaan ymmärtäisi pienen pieniä eleitäsi. Sinua pidettäisiin täysin elävänä kuolleena. Martin Pistorius tietää. Hän on ollut elävä kuollut, aavepoika. Siitä ja matkastaan takaisin elämään hän on kirjoittanut kirjan ”Mykkä huuto”.

Eräänä päivänä eteläafrikkalainen 12-vuotias Martin oli tullut koulusta kotiin valitellen kurkkukipua. Sen päivän jälkeen hän ei palannut takaisin kouluun. Vähä vähältä hän menetti kehonsa ja muistinsa hallinnan. Martinista tuli liikuntakyvytön, hän ei enää kyennyt puhumaan eikä hän reagoinut ulkoisiin ärsykkeisiin. Puolessatoista vuodessa Martin vajosi kooman kaltaiseen tilaan. Lääkärit olivat neuvottomia. Hänen ei odotettu elävän pitkään.

Viiden vuoden päästä Martin alkoi kuitenkin virota. Hänen aivonsa alkoivat toimimaan paremmin. Martin näki, kuuli ja ymmärsi, mutta hän ei kyennyt kommunikoimaan tai ilmaisemaan itseään mitenkään. Hän oli kehonsa vanki, täysin toisten armoilla avuttomana eikä kyennyt kertomaan kivuista ja hankalista asennoista tai inhoamista tv-ohjelmista. Hänestä oli tullut aavepoika. Martinin vammautuminen sai koko perheen sekaisin. Isä jaksoi hoitaa, äiti toivoi ääneen Martinin kuolevan. Äiti ei vain tiennyt, että Martin kuuli ja ymmärsi kaiken. Aavepoika Martin vietiin aamulla hoitokotiin ja vanhempien loman ajaksi maaseudulle hoitoon.

Eräänä päivänä Martinin elämään tuli Virna, joka kävi hieromassa Martinia kerran viikossa. Virna vakuuttui Martinin ymmärtävän puhetta ja alkoi puuhata tätä testeihin. Martin, joka siihen mennessä oli toivonut vain kuolevansa, iloitsi: kerrankin joku kohtelee häntä kuin ihmistä. Se oli todella harvinaista. Martin kun oli saanut aivan toisenlaista kohtelua seksuaalisesta hyväksikäytöstä, oman oksennuksen syöttämisestä aina ilkeisiin puheisiin ja erittäin epäinhimilliseen kohteluun asti. Lääkäritkään eivät välittäneet aavepojan terveydentilasta.

Martin pääsi kuin pääsikin testeihin ja sitä kautta hänelle aukeni aivan uusi maailma. Testeissä selvisi, että Martin ymmärsi puhetta. Hän ei kyennyt puhumaan, mutta kommunikointiin hän käyttäisi kommunikointilaitetta. Pian hän jo työskenteli hoitokotinsa tietokonevastaavana, opiskeli yliopistossa ja alkoi opettelemaan tavallista nuoren aikuisen elämää.

Martinin elämä mullistui jälleen pahemman kerran, kun hänen Englannissa asuva sisarensa esitteli ystäviään netin kautta. Yksi ystävistä oli Joanna. Rakkaudennälkäinen Martin oli yrittänyt solmia ystävyyssuhteita naisiin, mutta huonolla menestyksellä. Monelle Martinin vammaisuus oli kova pala. Joanna oli toista maata. Pari alkoi keskustella netin välityksellä, tutustuivat, rakastuivat ja lopulta menivät naimisiin. Joannan päättäväisyys on ollut Martinille melkoista lääkettä. Hän on kohottanut Martinin itsetuntoa ja opettanut lisää itsenäisyyttä.

Mykkä huuto on tositarina kahdentoista vuoden helvetistä, väärästä diagnoosista, hoitajien tekemästä väkivallasta ja kommunikointikyvyn puutteen aiheuttamasta tuskasta. Kirja on myös ainutlaatuinen kertomus toipumisesta, sitkeydestä, päättäväisyydestä, rakkaudesta ja elämän voitosta. Tämän luettuaan katsoo kykyä kommunikoida aivan uudessa valossa. Kirja on rankka, mutta sillä on onnellinen loppu. Kirjassa olevat kuvat elävöittävät tarinaa ja avaavat Martinin tilannetta lukijalle entistä laajemmin.

Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Pistoriuksen tarina osoittaa sen.

””Vuonna 2001 vietin päiväni syvästi kehitysvammasiten päiväkeskuksessa”, sanoin. ”Puolitoista vuotta sitten olin lukutaidoton, en tiennyt mitään tietokoneista, eikä minulla ollut ystäviä.”Nyt hallitsen toistakymmentä tietokoneohjelmaa, olen opetellut lukemaan ja kirjoittamaan, minulla on hyviä ystäviä ja työkavereita sekä kaksi työpaikkaa.”

Martin Pistorius & Megan Lloyd Davies: Mykkä huuto. Poika, joka jäi oman kehonsa vangiksi.  Minerva 2015. 299 +  valokuvia