Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

”Kun Jukka kuoli, en menettänyt vain miestäni vaan koko elämäni ja tulevaisuuteni. Meillä oli ollut paljon yhteisiä suunnitelmia. Meidän piti matkustella pitkin Eurooppaa lasten kanssa, lähteä maailmanympärimatkalle ja muuttaa joskus Espanjaan, kun lapset kasvaisivat isommiksi. Meidän piti muuttaa Ulvilasta ja aloittaa uusia projekteja. Millään ei tuntunut enää olevan mitään merkitystä, kun ei ollut ketään jakamassa haaveita ja onnistumisia.” 

Ennen joulukuun alkua 2006 Anneli Auer oli kuin kuka tahansa meistä ja eli tavallista lapsiperheen arkea miehensä ja neljän lapsensa kanssa Ulvilassa. Yhdessä yössä kaikki muuttui, kun hänen miehensä Jukka Lahti surmattiin. Tänä päivänä Auer on lööpeistä tuttu kasvo, ihminen, josta jokaisella on joku mielipide. Hänet on kahteen kertaan tuomittu murhasta elinkautiseen ja yhtä monta kertaa siitä vapautettu nainen. Auer on saanut 7,5 vuoden tuomion myös seksuaalirikoksista.

Media on pitänyt huolen siitä, että tämän omituisen murhajutun käänteet ovat kaikkien tiedossa. Meheviä otsikoita tarjoillussa jutussa on Auerin ääni kuulunut aika vähän. Nyt on hänen vuoronsa kertoa oma näkökulmansa tapahtuneesta. Anneli Auerin tarina kantaa nimeä Murhalesken muistelmat.

Auer aloittaa kirjansa perheen yhteisestä lomamatkasta syksyllä 2006. Perheellä oli asiat hyvin ja tulevaisuus näytti valoisalta. 1.12. 2006 Auerin ja Jukka Lahden kotona tapahtuu kuitenkin jotakin karmeaa: joku murhaa Jukka Lahden. Auerin mukaan joku tuntematon mies murtautui sisään, puukotti Aueria ja jäi tappamaan hänen miestään, kun Auer pakeni soittamaan hätäpuhelua. Tekijä pääsi pakenemaan ennen kuin poliisit ehtivät paikalle. Pariskunnan neljästä lapsesta kolme nukkui tapahtuman aikoihin, vanhin lapsista heräsi meteliin ja näki Auerin kuvaaman "tumman hahmon".

Tuon yön jälkeen ei ollut paluuta entiseen. Lahti oli murhattu, Auer haavoittunut ja koko elämä sekaisin. Tekijää ei löydetty, poliisit tulivat tutuiksi ja elämä oli rakennettava uudella tavalla. Pala palalta Auer kuitenkin pääsee jaloilleen ja toivoo murhaajan löytymistä. Elämään tulevat mukaan myös Jens Kukka ja Seppo.

”Syksyllä 2009 olin ollut neljän onnellisen ja tasapainoisen lapseni tyytyväinen äiti. Lapset olivat olleet elämäni keskipiste. Minulla oli viihtyisä koti ja noin parinsadantuhannen euron omaisuus. Yritykseni tuotti keskituloisen naisen palkan. Tulos oli ollut joka vuosi jyrkästi noususuuntainen.”

Kun elämä alkoi olla jo raiteillaan, tapahtuu hurja käänne. Poliisi uskoo Auerin itse tappaneen miehensä. Auer pidätetään ja joutuu oikeuteen. Tuomio on elinkautinen murhasta. Useiden käänteiden jälkeen hänet vapautettiin murhasyytteistä. Auer vapautuu, mutta vain vähäksi aika. Auer koettaa saada lapsensa takaisin luokseen, mutta joutuukin syytteeseen hurjista seksuaalirikoksista ja murhajuttu palautetaan takaisin käräjäoikeuteen. Auer joutuu takaisin vankilaan. Seksuaalirikoksista tuomitaan myös Jens Kukka. 

”Koko tilanne tuntui absurdilta ja epätodelliselta. Olin suunnitellut meneväni huomenna kriisikeskukseen juttelemaan psykologin kanssa. Nyt olinkin matkalla Porin putkaan pidätettynä murhasta, jota en tiennyt tehneeni. Luulin tulleeni hulluksi.” 

Loppujen lopuksi hovioikeus vapauttaa jälkeen Auerin syytteistä ja tämä joutuu suorittamaan ainoastaan tuomionsa seksuaalirikoksista. Jos murhajuttu kaikkine käänteineen on omituinen, seksuaalirikokset ne vasta kummallisilta tuntuvatkin. Siinä tuomio pohjautuu aika pitkälti traumaattisia ja dramaattisia asioita kokeneiden lasten kertomuksiin.

Huh huh, mikä tarina. Ei voi muuta todeta. Murhalesken muistelmat on mielenkiintoinen, mutta karmea tarina. Kamalaksi jutun tekee se, että tämä ei ole mikään Hollywood-draamaa, vaan joukko ihan suomalaisia tositapahtumia. Poliisin toiminta on ollut melkoisen pöyristyttävää eikä mediakaan ole helpolla Aueria päästänyt. Auer on joutunut maksamaan tapahtuneesta kohtuuttoman hinnan menettämällä ensin aviomiehensä ja sitten lapsensa, maineensa ja elinkeinonsa.

Murhalesken muistelmat on tärkeä kirja. Se on sitä jo sen vuoksi, että Auer saa oman äänensä kunnolla laajalle yleisölle kuuluviin ilman epäilevien toimittajien kysymyksiä ja myös sen vuoksi, että Auerin tarina paljastaa miten Suomessa saadaan poliisin ja oikeuslaitoksen taholta mustastakin valkoista tai oikeastaan tässä tapauksessa toisin päin. Auer tuntee juttunsa todella hyvin, se näkyy kirjassa selvästi eikä hänen kirjailijantaidoissakaan ole moitteen sijaa. Kirja on erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kolmeensataan sivuun on saatu mahtumaan hurja tapahtumasarja eikä lukemista ei haittaa, että pääpiirteissään tietää jutun tapahtumat. Kirjaa lukiessa ei niinkään mieti, kuka Jukan murhasi, vaan enemmänkin sitä miten tämä kaikki voi olla mahdollista. Miksi yhdelle ihmiselle täytyy tapahtua jatkuvasti näin paljon kaikkea. Toivottavasti huonojen tapahtumien kierre on nyt Auerin kohdalla katki ja hän saisi rauhassa keskittyä hyvään ja rauhalliseen tulevaisuuteen. Missä se sitten lienee. 

”Kerran käelyllä kattotasanteella minun oli pakko poimia maasta kellastunut lehti ja kokeilla, mitä tapahtuisi, jos puristaisin sen kansaan. Lehti kädessäni tuntui tuoreelta ja nahkealta ihan kuin se olisi oikea lehti.

Tämä oli totta. Tämä ei ollut unta.”

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat. Into Kustannus. 2016. 296.