”Opettaja Saastamoinen tuli salamana pulpettini viereen ja kuiskasi tarkastajalle, niin kovaa että koko luokka sen kuuli: Tämä lapsi on outo, vähän sairas mieleltään, ei puhu. ”
Laila Hirvisaari on pitkän uransa
aikana kirjoittanut vinon pinon kirjoja, joiden tarinat sijoittuvat
sotavuosiin tai sen jälkeiseen aikaan. Hiljaisuus jatkaa
kunniakkaasti hyväksi havaitulla tiellä.
Hiljaisuus kertoo 9-vuotiaan Ingan elämästä yhden kesän ajan. Orvoksi jäänyt Inga ei puhu ja hän ontuu toisessa jalassa olevan kuudennen varpaan takia. Ingaa kiusataan eikä hänellä ole ystäviä. Niitä Inga kaipaa paljon, mutta pitää itseään liian kummallisena. Inga kommunikoi kirjoittamalla esiliinan taskussa olevaan vihkoon. Isovanhemmat, joiden luona Inga asuu, ovat huolissaan tytön terveydestä. He tietävät mikä on vienyt Ingan puhekyvyn, mutta mitä tarkalleen Inga tuona karmeana päivänä näki ja koki, sitä hän ei suostu kertomaan kenellekään.
Koulun päättymispäivänä
kohtalokkaan tapahtuman kautta Inga päätyylääkäri Hämäläisen
potilaaksi ja myöhemmin tutustuu tämän poikaan, Joeliin, jolla on
Ingan elämään kääntentekevä vaikutus. Pian on Ingan aika
kohdata menneisyyden kauhut ja kokea hyvin yllättävä paluu.
”Tuomas Hämäläinen ajattelee, että tyttö on hauras kuin kristallilasi, jos se putoaa maahan, se hajoaa pirstaleiksi. Mutta muuta tietä ei ole. Inga oli pyytänyt kirjeessään apua.”
Hiljaisuus on kaunis romaani. Laila
Hirvisaari on hypännyt pienen tytön sappaisiin ja onnistunut siinä
tydellisesti. Kirjassa kuvataan 1940-luvun elämää ja
maalaismiljöötä aidosti. Hiljaisuus ei ole vain pelkästään
taidokas ajankuvaus, vaan myös hyvin ajankohtainen romaani. Ingan
kaltaisia tyttöjä – ja poikia – on Suomi pullollaan. Hiljaisia
kirjojensa takana muitten näkymättömissä, koska ovat joutuneet
kiusatuksi. Kirjan suuri kysymys onkin, miksi erilaisuuden
hyväksyminen on niin vaikeaa. Nykyaikana tarvittaisiin suuri joukko
Joelin kaltaisia rohkeita ihmisiä toteamaan:
” - Sä et ole sen oudompi kuin minäkään. Kuules Inga, uskoutuminen toiselle ihmiselle on kunnia-asia, niin mummi on mua neuvonut. ”
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus. Otava.
2016. 239s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti