On aivan tavallinen joulukuun ilta vuonna 2015. Työpäivä on takana ja 38-vuotias sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo on menossa nukkumaan. Yht´äkkiä Takalon päätä alkaa särkeä poikkeuksellisen ja oudon kovaa. Hän saa soitettua päivystykseen. Alkuun Takaloa ei meinata huolia sinne, mutta kun kohtauksen syy selviää, alkaa tapahtua.
Ja onneksi alkaa, koska kyseessä on aivoverenvuoto. Takalolla on paljon onnea matkassa, hän selviää hengissä ja ilman sen suurempia vammoja, mutta toipumisen tie on silti kuoppainen ja vaivalloinen. Ongelma toisensa perään muistuttivat tapahtuneesta: väsymystä, kipuja, keskittymisvaikeuksia, masennusta. Ei mitään kivoja asioita ihmiselle, joka työskentelee itsenäisesti ja deadlinet huohottavat niskaan. Kaiken huipuksi terveydenhuollossa ei tahdota ymmärtää masennusta aivoverenvuodosta johtuvaksi. Kaiken keskellä on jaksettava puolustaa itseään. Lopulta kaikki oli siinä mallissa, että oli aika ottaa kynä käteen ja piirtää tapahtuneesta kirja.
Memento mori on vuonna 2015 sarjakuva-Finlandian voittanut sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon yli 200-sivuinen, omaelämäkerrallinen sarjakuva siitä, miten hän sai aivan yllättäen aivoverenvuodon 38-vuotiaana. Kirja kertoo itse tapahtumasta, mutta herättelee Takalon omien kokemusten kautta pohtimaan myös voimattomuutta, itsemääräämisoikeutta ja sen menettämistä, äkillistä sairastumista ja mahdollista kuolemaa, sairastumisen ja toipumisen asettamia rajoitteita sekä suhdetta terveydenhuollon kanssa.
Kirja on monin tavoin puhutteleva eikä vähiten miten tapahtumat kuvataan,. Takalon piirosjälki ja värimaailma ovat hyvin puhuttelevia ja tarkkoja. Värejä kirjassa on käytetty tehokkaasti kuvamaan niin itse kohtausta kuin masennusta ja selviämistä. Tässä kirjassa monessa kohtaa kuva kertoo kaiken olennaisen ilman sanoja.
Aivoverenvuodosta kertova sarjakuva ei minunkaltaiselle mangan kuluttajalle ole ihan tavallisin aihe, varsinkin, kun en yleensä lue länsimaisia sarjakuvia. Sattumalta internetissä vastaan tullut juttu tästä kirjasta sai mielenkiintoni heräämään. Kun kirjan sain käsiini, ahmin sen kutakuinkin siltä istumalta. Ei kaiken tarvitse olla söpöä ja kevyttä, koska harvoinpa elämä sellaista on.
Jos tartut vain yhteen sarjakuvaan: lue tämä. Kirja ei ole kepeä, mutta se on todella taidolla tehty ja sen todellisuus tekee siitä hurjan puhuttelevan. Kirja jää mietityttämään pitkäksi aikaa. Se herättää meitä jokaista ajattelemaan, että entä jos tämä kaikki tapahtuisi minulle. Ehkäpä sitä kautta se saa arvostamaa sitä kaikkea mitä on, koska se saattaa äkillisesti muuttua radikaalisti. Sitten on aika ennen ja aika jälkeen.
Bloggasin tästä juuri tänään. Hieno, hieno teos. Puhutteleva ja kaunis. Piti tilata ihan ikiomaksi.
VastaaPoistaItse kullekin tekee hyvää lukea joskus jotain pysähdyttävää. Ystäväni sai myös aivoverenvuodon alle nelikymppisenä. Oli onneksi töissä, niin apu tuli nopeasti.
VastaaPoistaKiitos tästä taidanpa pistää hankintalistalle. Piirosjäki muistuttaa Tarmo Koiviston Mämmilää joka on aivan loistava arkirealistinen,, komiikalla ryyditetty sarja suomalaisesta pikkukylästä 1980 -luvulla, suosittelen jos piirosjälki miellytti;)
VastaaPoista