Risto Uimonen: Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva

”Tässä on pieni vivahde-ero yrityskulttuuriin verrattuna. Politiikassa ollaan mukana syvemmillä tunteilla. Politiikassa tehdään paljon vapaaehtois- ja talkootyötä. Onnistumisen ja pettymyksen tunteita jaetaan. Lähimmät työtoverit tulevat politiikassa lähemmiksi kuin yrityksissä.”                                         

Tässä maassa on tuskin ketään, joka ei tiedä kuka on Juha Sipilä. Suomen tämänhetkinen pääministeri, Keskustan johtaja, entinen yrityspomo, miljonääri ja lestadiolainen. Mies, jonka kuopus kuoli viime keväänä. Nämä asiat me hänestä tiedämme.

Juha Sipilä on jonkin sortin Hannu Hanhi, mies, jolle menestys tulee kuin Manulle illallinen.  Noustessaan politiikan huipulle, Sipilä oli ansioitunut yritysmaailmassa, mutta poliittisesti hän oli kokematon. Se ei Keskustan väkeä haitannut puolueen uidessa galluppien aallonpohjassa. Tarvittiin uudistusta ja Kempeleen mies vaikutti juuri sopivalta: vaatimaton, rauhallinen, ahkera, fiksu, ansioitunut, mutta ei kuitenkaan ammattipoliitikko, joka olisi puurtanut kymmeniä vuosia järjestötoiminnassa.

Tällaisesta Sipilästä kirja kertoo.

Luin kirjan Sipilän hallituksen ohjelman julkaisun jälkeen enkä voinut kuin kummastella kirjan kuvaaman Sipilän ja mediassa nyt esillä olevan Sipilän eroja. Sipilän rauhallisuuden ja tietyn vaatimattomuuden tunnistan, juu, mutta kirjan Sipilä kun profiloituu myös melkoiseksi hyväntekijäksi miljoonillaan. Mieheksi, joka ei ole halunnut pöyhkeillä rikkauksillaan,  vaan on halunnut jakaa omastaan.  Pääministeri Sipilällä tuntuu taas olevan aivan toisenlaiset aikomukset vähävaraisia kohtaan. Ehkäpä Sipilä ei ole kuullut keskustataustaisen Kekkosen viestiä: ”Pitäkää puolue aina yksimielisenä ja voimakkaana! Muistakaa aina toiminnassanne köyhän ihmisen asia!”

Miljoonistaan huolimatta Sipilä ei ole tahtonut jäädä laakereilleen lepäämään, vaan jatkaa työn tekoa. Raha ei ole ollut motivaattorina politiikkaan lähtemiselle, koska yritysjohtajana hän olisi tienannut enemmän.  Hän haluaa vaikuttaa. Tuosta vaikuttamisesta ja siihen pääsemisestä Uimonen kertoo suurimman osan kirjasta. Kirja ruotii myös Sipilän persoonaa, taustaa ja mediassa olleita asioita, kuten kuuluisia miljoonia, sairastumisia ja lestadiolaisuutta. 

”Hänen nousunsa perustui muista politiikoista poikkeavaan esiintymistyyliin. Vakuutuin, että tuolle miehelle voisi uskoa puolueen. Hän ei ajattele ensimmäisenä, mitä hyötyä puheenjohtajuudesta on hänelle. Hän asettaa yhteiset edut oman edun edelle.”
Seppo Kääriäinen Sipilästä

Vaikka poliittisesti minä ja nykyinen herra pääministeri olemmekin aivan eri linjoilla, niin yhdessä asiassa annan Sipilälle täyden tunnustuksen. Hän on käsistään taitava eikä hän peittele taitojaan.  Sipilä ei vain suunnittele, van tekee itse: milloin häkäpönttöauton El Kaminan, milloin kakkaroita kokouksiin havainnointivälineiksi, milloin laittaa ruokaa ja veistää veneitä.  Lukiessani kätten töistä jäin kuitenkin kaipailemaan vatulointikoria, prosessikaavioita ja iterointia.

Tämän kirjan ei pitänyt olla vaalikirja, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli. Vaatimattomaksi kuvatunSipilän Uimonen on saanut niputettua reiluun 400 sivuun lukuisien haastatteluiden ja taustatyön jälkeen.  Kirja ei ala heti parin kappaleen jälkeen nukuttamaan iltalukemisena ja se sopii erityisesti politiikan hevijuusereille ja elämänkertoja harrastaville. Skandaaleiden ja juorujen perään haikailevat joutuvat pettymään, neulakin löytyy helpommin heinäsuovasta kuin jotakin juoruilun arvoista tästä kirjasta.

Risto Uimonen: Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva. Minerva Kustannus Oy, 431 s. 2015

James Bowen : Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni & Bobin maailma

Minä rakastan kissoja.

Kun törmäsin viime vuonna netissä Bobin ja Jamesin tarinaan, kissaihmisenä ajattelin, että tämä kirja on saatava luettavaksi mitä pikimmin.  Olin aivan myyty ensi sivuista lähtien.  

Eräänä tavallisena maaliskuisena torstai-iltana James tuli kotiin kadulta, jossa hän oli ollut tienaamassa elantoaan katusoittajana.  Hän törmäsi portaikossa punaruskeaan loukkaantuneeseen kissaan. James rakastaa kissoja, mutta ei heti ottanut karvaturria kotiinsa. Seuraavana päivänä mirri löytyi taas portaikosta ja parin päivän päästä James korjasi kissan rapusta luokseen. Aluksi hän luuli kissan olevan karkuteillä, mutta kukaan ei tunnistanut sitä omakseen eikä mirri tahtonut pois Jamesin luota. Kissa jäi Jamesin luo ja sai nimekseen Bob.  James vei kissan lääkäriin ja maksoi viimeisillä pennosillaan kissan hoidon. Tästä alkoi molempien matka kohti yhteistä matkaa pois kaduilta.

Eräänä päivänä Bob lähti seuraamaan Jamesia soittopaikalle ja ihmiset antoivat katusoittajalle kolme kertaa enemmän rahaa päivän aikana kuin normaalisti. Myöhemmin soittaminen vaihtuu Big Issue – lehden myyntiin.  Parivaljakko herättää paljon ihmetystä, ihastusta, mutta myös vihamielisiä ja ilkeitä ihmisiä on liikkeellä kirjojen sivuilla.  Kaksikon kokemat tapahtumat on kuvattu värikkäästi ja välillä saa jännittää miten Bobin käy, kun se hukkuu omille teilleen, joutuu ilkeiden ihmisten kynsiin tai joutuu jälleen kerran eläinsuojeluyhdistyksen hampaisiin.

James oli Bobin tavatessaan huumevieroituksessa. Hän oli käyttänyt heroiinia vuosia ja asunut kadulla. Kirjoissa James ei peittele tai vähättele menneisyyttään, vaan kertoo totuuden varsin rehellisesti. Hän ei syyttele ketään, vaan avoimesti tuo esiin taustansa ja monet asiat, joita hän kohtasi narkomaanina.  Bowen haluaakin kirjoillaan lisätä totuudenmukaista tietoa narkomaanien ja kodittomien tilanteesta.

Katukatti Bob osoittautuu mitä hurmaavammaksi otukseksi.  Viisas Bob on hyvin herkkävaistoinen kissa, se huolehtii Jamesista, kun tämä vierottaa itseään metadonista ja tämän kärsiessä erilaisista terveysongelmista. Bob opettaa Jamesille vastuunkantoa ja huolehtimista, välillä Jamesista tuntuu, että Bob on hänen lapsensa. Bobin antama ehdoton rakkaus on kuitenkin se voima, joka potkii Jamesia eteenpäin pois kadulta ja eroon huumeista.

Bobin ja Jamesin tarina on ainutlaatuinen. Se on hauska, mutta se laittaa myös miettimään miten me kohtelemme kadulle joutuneita ja miksi jotkut hylkäävät lemmikkinsä kadulle. Kirjat ovat myös tarina siitä, miten huumeista voi selvitä eroon ja miten terapeuttisia eläimet ovat. Tassuterapia on harvinaisen toimiva lääke moneen vaivaan.

Jos rakastat kissoja, et voi vastustaa Bobia. Kirjat ovat kuitenkin enemmän kuin Bob, ne ovat vaikuttava selviytymistarina, eräänlainen aikamme tuhkimotarina, josta jää hyvä mieli.  Molemmat kirjat ovat hyvin aitoja ja elämänmakuisia ja sisältävät enemmän kehräystä kuin sihinää ja tassun heilautuksia.

”En edelleenkään osaa sanoa, löysinkö minä Bobin vai löysikö Bob minut. Mutta sen kuitenkin tiedän, että ilman Bobia olisin tyystin hukassa.”

http://www.katukattibob.fi/