Risto Uimonen: Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva

”Tässä on pieni vivahde-ero yrityskulttuuriin verrattuna. Politiikassa ollaan mukana syvemmillä tunteilla. Politiikassa tehdään paljon vapaaehtois- ja talkootyötä. Onnistumisen ja pettymyksen tunteita jaetaan. Lähimmät työtoverit tulevat politiikassa lähemmiksi kuin yrityksissä.”                                         

Tässä maassa on tuskin ketään, joka ei tiedä kuka on Juha Sipilä. Suomen tämänhetkinen pääministeri, Keskustan johtaja, entinen yrityspomo, miljonääri ja lestadiolainen. Mies, jonka kuopus kuoli viime keväänä. Nämä asiat me hänestä tiedämme.

Juha Sipilä on jonkin sortin Hannu Hanhi, mies, jolle menestys tulee kuin Manulle illallinen.  Noustessaan politiikan huipulle, Sipilä oli ansioitunut yritysmaailmassa, mutta poliittisesti hän oli kokematon. Se ei Keskustan väkeä haitannut puolueen uidessa galluppien aallonpohjassa. Tarvittiin uudistusta ja Kempeleen mies vaikutti juuri sopivalta: vaatimaton, rauhallinen, ahkera, fiksu, ansioitunut, mutta ei kuitenkaan ammattipoliitikko, joka olisi puurtanut kymmeniä vuosia järjestötoiminnassa.

Tällaisesta Sipilästä kirja kertoo.

Luin kirjan Sipilän hallituksen ohjelman julkaisun jälkeen enkä voinut kuin kummastella kirjan kuvaaman Sipilän ja mediassa nyt esillä olevan Sipilän eroja. Sipilän rauhallisuuden ja tietyn vaatimattomuuden tunnistan, juu, mutta kirjan Sipilä kun profiloituu myös melkoiseksi hyväntekijäksi miljoonillaan. Mieheksi, joka ei ole halunnut pöyhkeillä rikkauksillaan,  vaan on halunnut jakaa omastaan.  Pääministeri Sipilällä tuntuu taas olevan aivan toisenlaiset aikomukset vähävaraisia kohtaan. Ehkäpä Sipilä ei ole kuullut keskustataustaisen Kekkosen viestiä: ”Pitäkää puolue aina yksimielisenä ja voimakkaana! Muistakaa aina toiminnassanne köyhän ihmisen asia!”

Miljoonistaan huolimatta Sipilä ei ole tahtonut jäädä laakereilleen lepäämään, vaan jatkaa työn tekoa. Raha ei ole ollut motivaattorina politiikkaan lähtemiselle, koska yritysjohtajana hän olisi tienannut enemmän.  Hän haluaa vaikuttaa. Tuosta vaikuttamisesta ja siihen pääsemisestä Uimonen kertoo suurimman osan kirjasta. Kirja ruotii myös Sipilän persoonaa, taustaa ja mediassa olleita asioita, kuten kuuluisia miljoonia, sairastumisia ja lestadiolaisuutta. 

”Hänen nousunsa perustui muista politiikoista poikkeavaan esiintymistyyliin. Vakuutuin, että tuolle miehelle voisi uskoa puolueen. Hän ei ajattele ensimmäisenä, mitä hyötyä puheenjohtajuudesta on hänelle. Hän asettaa yhteiset edut oman edun edelle.”
Seppo Kääriäinen Sipilästä

Vaikka poliittisesti minä ja nykyinen herra pääministeri olemmekin aivan eri linjoilla, niin yhdessä asiassa annan Sipilälle täyden tunnustuksen. Hän on käsistään taitava eikä hän peittele taitojaan.  Sipilä ei vain suunnittele, van tekee itse: milloin häkäpönttöauton El Kaminan, milloin kakkaroita kokouksiin havainnointivälineiksi, milloin laittaa ruokaa ja veistää veneitä.  Lukiessani kätten töistä jäin kuitenkin kaipailemaan vatulointikoria, prosessikaavioita ja iterointia.

Tämän kirjan ei pitänyt olla vaalikirja, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli. Vaatimattomaksi kuvatunSipilän Uimonen on saanut niputettua reiluun 400 sivuun lukuisien haastatteluiden ja taustatyön jälkeen.  Kirja ei ala heti parin kappaleen jälkeen nukuttamaan iltalukemisena ja se sopii erityisesti politiikan hevijuusereille ja elämänkertoja harrastaville. Skandaaleiden ja juorujen perään haikailevat joutuvat pettymään, neulakin löytyy helpommin heinäsuovasta kuin jotakin juoruilun arvoista tästä kirjasta.

Risto Uimonen: Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva. Minerva Kustannus Oy, 431 s. 2015