Minä rakastan
kissoja.
Kun törmäsin viime vuonna netissä Bobin ja Jamesin tarinaan,
kissaihmisenä ajattelin, että tämä kirja on saatava luettavaksi mitä pikimmin. Olin aivan myyty ensi sivuista lähtien.
Eräänä tavallisena maaliskuisena torstai-iltana James tuli
kotiin kadulta, jossa hän oli ollut tienaamassa elantoaan katusoittajana. Hän törmäsi portaikossa punaruskeaan
loukkaantuneeseen kissaan. James rakastaa kissoja, mutta ei heti ottanut
karvaturria kotiinsa. Seuraavana päivänä mirri löytyi taas portaikosta ja parin
päivän päästä James korjasi kissan rapusta luokseen. Aluksi hän luuli kissan
olevan karkuteillä, mutta kukaan ei tunnistanut sitä omakseen eikä mirri
tahtonut pois Jamesin luota. Kissa jäi Jamesin luo ja sai nimekseen Bob. James vei kissan lääkäriin ja maksoi
viimeisillä pennosillaan kissan hoidon. Tästä alkoi molempien matka kohti yhteistä
matkaa pois kaduilta.
Eräänä päivänä Bob lähti seuraamaan Jamesia soittopaikalle
ja ihmiset antoivat katusoittajalle kolme kertaa enemmän rahaa päivän aikana
kuin normaalisti. Myöhemmin soittaminen vaihtuu Big Issue – lehden myyntiin. Parivaljakko herättää paljon ihmetystä,
ihastusta, mutta myös vihamielisiä ja ilkeitä ihmisiä on liikkeellä kirjojen
sivuilla. Kaksikon kokemat tapahtumat on
kuvattu värikkäästi ja välillä saa jännittää miten Bobin käy, kun se hukkuu
omille teilleen, joutuu ilkeiden ihmisten kynsiin tai joutuu jälleen kerran
eläinsuojeluyhdistyksen hampaisiin.
James oli Bobin tavatessaan huumevieroituksessa. Hän oli
käyttänyt heroiinia vuosia ja asunut kadulla. Kirjoissa James ei peittele tai
vähättele menneisyyttään, vaan kertoo totuuden varsin rehellisesti. Hän ei
syyttele ketään, vaan avoimesti tuo esiin taustansa ja monet asiat, joita hän
kohtasi narkomaanina. Bowen haluaakin kirjoillaan
lisätä totuudenmukaista tietoa narkomaanien ja kodittomien tilanteesta.
Katukatti Bob osoittautuu mitä hurmaavammaksi otukseksi. Viisas Bob on hyvin herkkävaistoinen kissa, se
huolehtii Jamesista, kun tämä vierottaa itseään metadonista ja tämän kärsiessä
erilaisista terveysongelmista. Bob opettaa Jamesille vastuunkantoa ja
huolehtimista, välillä Jamesista tuntuu, että Bob on hänen lapsensa. Bobin
antama ehdoton rakkaus on kuitenkin se voima, joka potkii Jamesia eteenpäin
pois kadulta ja eroon huumeista.
Bobin ja Jamesin tarina on ainutlaatuinen. Se on hauska,
mutta se laittaa myös miettimään miten me kohtelemme kadulle joutuneita ja
miksi jotkut hylkäävät lemmikkinsä kadulle. Kirjat ovat myös tarina siitä,
miten huumeista voi selvitä eroon ja miten terapeuttisia eläimet ovat. Tassuterapia
on harvinaisen toimiva lääke moneen vaivaan.
Jos rakastat kissoja, et voi vastustaa Bobia. Kirjat ovat
kuitenkin enemmän kuin Bob, ne ovat vaikuttava selviytymistarina, eräänlainen
aikamme tuhkimotarina, josta jää hyvä mieli. Molemmat kirjat ovat hyvin aitoja ja elämänmakuisia
ja sisältävät enemmän kehräystä kuin sihinää ja tassun heilautuksia.
”En edelleenkään osaa sanoa, löysinkö minä Bobin vai löysikö Bob minut. Mutta sen kuitenkin tiedän, että ilman Bobia olisin tyystin hukassa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti