Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika

Muutama päivä sitten tuli kuluneeksi 70 vuotta Hiroshiman atomipommista. Tuo vuosipäivä toi mieleeni ensimmäisen suomeksi ilmestyneen mangan ja sen jatko-osan: Hiroshiman pojan. Olen lukenut molemmat kirjat aiemminkin, mutta tuon vuosipäivän takia ajattelin lukea ne uudelleen.

Hiroshiman poika kertoo Gen Nakaoka– nimisestä pojasta ja hänen perheestään.  Genin perheeseen kuuluvat isä, äiti, kolme veljeä ja sisko.  Perheen viidestä lapsesta yksi lähtee sotimaan ja yksi evakuoidaan luokkansa mukana maaseudulle. Genin isä vastustaa sotaa julkisesti. Tämä aiheuttaa koko perheelle huomattavia ongelmia.  Lapset saavat osansa isänsä mielipiteiden seurauksista, heitä syrjitään ja epäillään milloin mistäkin – syyttä.

Köyhä perhe näkee nälkää.  Isän mielipiteiden takia useasti ruoan hankinta epäonnistuu ja nälkä syvenee. Gen ja pikkuveli Shinji keksivät monta keinoa auttaa ja hankkia ruokaa. Gen auttaa perheensä lisäksi muita, mm. yhtä kauppiasta saadakseen tämän liiketoimet jälleen luistamaan.

Genin ja tämän sisarusten matkassa tapaa monta sotilasta: erityisesti mieleeni jäi eräs nuori kamikaze-lentäjä, joka ei halunnut kuolla. Häntä pidettiin sen vuoksi täytenä luuserina ja pakotettiin lentämään varmaan kuolemaan.  Keisarin puolesta kuolemista pidettiin kunnia-asiana.

Nakaokan perheen ja muiden hiroshimalaisten olot ovat vaikeat, mutta tulevaa ei kukaan osannut ennustaa.

Yhdysvallat pudottaa atomipommin Hiroshimaan 6.8. klo. 8.15 aamulla. Pommi tuhoaa kaupungin ja lukemattomat ihmiset kuolevat.  Kaikki Nakaokan perheestä ei selviä hengissä.

Pommin räjähdettyä Gen joutuu keskelle maanpäällistä helvettiä. Ruumiita riittää röykkiöittän, ihmiset kamppailevat vaikeasti loukkaantuneina ja joka paikka kuhisee matoja ja kärpäsiä. Monet sairastuvat ja menehtyvät. Gen saa oireita, mutta selviää. Genillä ja hengissä selvinneillä perheenjäsenillä ei ole paikkaa minne mennä, kaikki omaisuus on tuhoutunut. Ruokaa on vieläkin vaikeampaa saada. Keskellä kaaosta Genistä tulee jälleen isoveli.

Hiroshiman poika on raaka, mutta hyvin todellinen kuvaus kaikesta siitä, jonka en koskaan toivo enää uudelleen palaavan: se on kuvaus sodasta, atomipommeista, väkivallasta ja yltiömäisesta kansalliskiihkoilusta. Nakazawa kertoo kuvillaan paljon sellaista, joka tavallisessa romaanissa jäisi vähemmälle. Nakazawalla onkin mistä ammentaa, hän oli 6-vuotias, kun ”pikkupoika” – niminen pommi tuhosi hänen kotikaupunkinsa.

Raakuudestaan huolimatta Hiroshiman poika on lukemisen arvoinen. Se on sitä nimenomaan sanoman takia. Rauha on aina sotaa tärkeämpää ja että sitä tulee aina vaalia, ettei Hiroshiman hirvittävät tapahtumat koskaan tapahtuisi uudelleen.

Nakazawa Keiji: Hiroshiman poika 1, 1985, 279s, Jalava

                            Hiroshiman poika 2, 2006, 248s, Jalava